Espanja on suomalaisille tuttu lähinnä lomakohteena ja ehkä siitä syystä se usein yhdistetään rentoon elämäntyyliin, jossa asiat tapahtuvat omaa tahtiaan. Huomenna. Tai joskus. Tehdään töitä jos jaksetaan.
Rohkenen olla eri mieltä. Toki porukkaa on joka lähtöön ja on ihmisiä, jotka eivät ota vastuuta hommistaan. Mutta niin on joka paikassa. Tällä säälittävän vähäpätöisellä kokemuksella Espanjan työelämästä suosittelen kiky-ryhmän uudelleen kokoontumista, koska tuo 24 tunnin lisäys työaikaan ei auta mitään. Nykyisellä sopimuksellani, joka luultavasti on aika normaali, vuosittainen työaikani on n. 93 tuntia enemmän kuin Suomessa (virallinen tilastoero taitaa olla n. 55 tuntia). Ja nettopalkkani n. 23 % pienempi. Koulutukset pitää tehdä omalla ajalla.
Työaika alkaa yhdeksältä ja loppuu kuudelta. Välissä on tunnin ruokatauko. Liukumista olen työkavereilta varovasti kysellyt, mutta vaikuttaa että niitä ei erityisemmin suosita. Ei myöskään etätöitä, koska oletus on, että etätöissä loisitaan eikä tehdä töitä. Ei ole työajan seurantaa, joten kellokortti on pomot ja työkaverit, jotka kyttäävät että olet paikalla. Ja turhaan pidät lyhemmän ruokatauon tai tulet aikaisemmin, koska kuuteen asti pitää olla joka tapauksessa.
Jotkut jäävät töiden jälkeen ottamaan oluen työkavereiden kanssa. Minulla on ihan kivat työkaverit, mutta ei todellakaan ole aktiviteettilistan ykkösenä viettää heidän kanssaan vielä vähäinen vapaa-aika 10 tunnin yhdessäolon jälkeen.
En tiedä, millaista lapsiperhe-elämää tällaisella aikataululla voi viettää. Luultavasti ei minkäänlaista, koska Espanjassa syntyy vähemmän lapsia kuin Suomessa ja lapset tehdään myöhään, nelikymppisten lähestyessä. Espanja on synnyttäjien ikätilastossa Sveitsin jälkeen kakkosena. Pomoni sai juuri ensimmäisen lapsensa (tai vaimo pikemminkin) ja ohimot on jo harmaat. Pomolla siis. Suomessa ikätovereillaan on teinejä kotona tai toinen kierros menossa ja joillakin viisikymppisenä jo lapsenlapsia.
Perheille Suomi on hyvä paikka. Äitiys- ja isyysvapaat ovat pitkät, työajat ovat inhimilliset, koulusysteemi on hyvä (ilman että sitä tarvitsee paikkailla iltaisin maksullisilla kielikouluilla) ja lapsen sairastuessa voit jäädä hoitamaan lasta kotiin. Täällä voit työaikana viedä lapsen tai muun perheenjäsenen lääkäriin, mutta kotiin et voi jäädä lasta hoitamaan. Ja jos joku täällä lähtisi neljältä hakemaan lasta tarhasta, saattaisi muuten olla viimeinen työpäivä. Tarhasta ja koulusta haetaan lapset puoli seitsemän aikaan illalla. Jotkut tekevät lyhennettyä työpäivää, mutta sekin on 9-16, puolen tunnin ruokatauolla.
Espanjalaiset sanovat, että perhe on tärkeä ja kaikki kaikessa. En ymmärrä miten se näkyy. Ehkä siten, että perheen (suomalaisittain suvun) tukea tarvitaan arjessa selviytymiseen ja kaikki vähäinen vapaa-aika vietetään perhepiirissä.
Melkein tropiikissa 