Paluu lähtöruutuun, mutta onko kukka vielä pyllyssä?

Espanjassa on sanonta ”tener una flor en el culo” eli onnekkaalla henkilöllä sanotaan olevan kukka pyllyssä. Ei varmaankaan ole tarvetta tarkemmin selittää sanontaa, vaikka näinä aikoina kaikki vessa- ja vessapaperiaiheiset jutut ovatkin suuressa suosiossa…

Kolme viikkoa sitten aloitin uudessa työpaikassa (neljäs kolmen vuoden aikana) ja allekirjoitin vuokrasopimuksen asuntoon (myöskin neljäs kolmen vuoden aikana), joka on toivomallani asuinalueella eli tuossa sadan metrin päässä. Ajattelin, että nyt elämä Norjassa lähtee vihdoin oikeasti käyntiin, koska alku meni, jos ei nyt ihan kokonaan, niin lähes pyllylleen. Vielä näytti kukka olevan paikallaan.

Motivaattori. Ihan Ameriikasta asti piti tilata.

Kunnes sitten tuli korona. Minulla ei tietääkseni ole koronavirusta, enkä tiedä ketään jolla olisi, mutta on vain päivien kysymys kun tilanne muuttuu. Netti toimii ja ruokaa on riittävästi. Ei siis aihetta paniikkiin vielä omassa mikromaailmassani.

Pystyn myös tekemään töitä etänä. Vaikka ihan ei ole vielä tämä uusi työnkuva selkiytynyt, eli tarvitsisin hiukan enemmän työnjohtoa ja opastusta. Uudessa työssä näyttävät hommat kuitenkin lähteneen käyntiin lähes eksponentiaalisella nopeudella verrattuna edelliseen, jossa reilussa kolmessa kuukaudessa ei selvinnyt, että mitäs tässä nyt sitten pitäisi alkaa puuhailemaan. Koska minulla ei ollut vertailukohtaa muihin norjalaisiin firmoihin, ajattelin vain, että on aika helvetin paljon rahaa norskeilla, kun voivat pitää palkollisia pelkästään kahvia juomassa ja hedelmiä syömässä.

Espanjalaiset kaveri vitsailivat, että voivat lähettää cv:nsä, jos on lisätarvetta konttorimaskoteille 😉 Ja mieskin tokaisi, että ihan turhasta valitan, kun palkka juoksee, eikä mitään tarvitse tehdä. Suomalainen on kuitenkin suomalainen, eikä ymmärrä tuollaista. Paitsi että ei-minkään tekeminen etänä, se vasta lottovoitto olisi…

Jos nyt jotain positiivista seurausta koronaviruksesta voi olla, yksi on ainakin se, että ehkä nyt Espanjassakin etätyö yleistyy, eikä pomon valvovan silmän alla penkin lämmittäminen ole ainoa työnteon muoto. Eli digitalisaatio edistyy pikku hiljaa. Jos vain tietoliikenne kestää kuormituksen.

Kuormituksesta puheen ollen, ulkosuomalaisena kieltämättä huolestuttaa pikkasen se, millaiseen tärkeysjärjestykseen kunkin maan terveydenhuolto laittaa potilaat tiukan paikan tulen. Jos itsellä olisi ikää päälle 70 ja olisin Suomessa kirjoilla, en välttämättä haluaisi olla juuri nyt kakkosresidenssillä Espanjassa… Norjankin sairaalat voivat hiljaisuudessa priorisoida oman maan kansalaiset. Vaikka en ole turisti, vaan veronmaksaja, olen avun saannin suhteen vähän skeptinen. Pelastukoon ken voi.

Oslon paikallisjuna viime viikolla

Jokaisen on myös syytä ”aatella ite” miten toimia, sillä kunkin maan toimet koronaviruksen rajoittamiseen ovat jokseenkin satunnaiset ja irrationaaliset. Esimerkiksi Norjassa kampaamot on suljettu, mutta kahvilat auki. Espanjassa taas baarit ja ravintolat on suljettu, mutta parturit auki. Norjassa rajat on kiinni (paitsi norjalaiset saavat tulla maahan), Espanjassa taas on voimassa ulkonaliikkumiskielto, mutta periaatteessa maahan voi tulla vaikkapa uusia turisteja. Viruksen leviämistapaa myös joku nyt peittelee, tai ei yksinkertaisesti tiedetä miten virus leviää, koska tuntuu käsittämättömältä että lähes kaikki jossain laskettelulomalla kypärä päässä hiihtäneet sairastuvat.

En kuulu niihin apokalyptisiin maailmanlopun ennustajiin, jotka sanovat viruksen olevan jonkinlainen Jumalan varoitus ja luonnon kosto. Se on kuitenkin melko todennäköistä, että ihmisen astuttua liian rivakasti lepakkojen maille, luonto laittoi omat reviirinsä ihmisen leviämiselle.

Suuri osa matkustelusta on epäilemättä täysin tarpeetonta hupia. Mutta on myös niin, että usein nykymaailmassa perhe ei asu siinä yhdessä paikassa, johon voisi nyt käpertyä laatuaikaa viettämään. Minä ja moni muukin odottaa näkevänsä läheisiään pääsiäisenä. Miehen kanssa tapaamme fyysisesti seuraavan kerran kuka ties milloin. Jos tämä kriisi kestää useita kuukausia, mietin uudestaan, onko tämä asuinpaikka kaukana kaikista sittenkään se paras ratkaisu.

Voimia kaikille teille, jotka olette erossa läheisistänne ❤️

Norja vs Espanja

Sääntönorja

Norjalla ja Espanjalla on yhtä paljon yhteistä kuin yöllä ja päivällä, joten tämä postaus onkin sitten tällä lauseella kuitattu. Koska kuitenkin olen ilman internetiä kotonani Blanesissa, teenpä tässä joutessani täysin subjektiivisen vertailun näistä maista.
Mainittakoon, että Norjasta en ole nähnyt kuin Oslon ja vertailujen tekeminen ylipäätään on pikkasen älytöntä. Mutta mikäpä tässä maailmassa nyt niin järkevää olisi.

Internet ei toimi. Tässäpä se kulminoituu Espanja. Joku on aina rikki. Yllättäen. Jengi elää hetkessä, tavoitellaan pikavoittoja ja huominen on huomenna. Ylläpitoon ja kunnossapitoon ei ole rahaa / haluja panostaa ja huonostihan siinä sitten käy. ”Korjataan” miten sattuu ja sitten taas viikon päästä ”korjataan” uudestaan. Korjaaja kävi korjaamassa internetin, vaan ei toimi ei. Eikä syy ole kenenkään tietenkään.

Tämän vastakohta on Norja, jossa varmistellaan ja suunnitellaan maailman tappiin. Liikennevaloissa on kaksi punaista ukkoa. Joku sanoi, että siksi jos toinen menee rikki. Liekö totta, tiedä häntä. Pienessä kaksiossani on kolme palohälytintä ja vaahtosammutin (!).

Pienessä kaksiossani on kolme palohälytintä ja vaahtosammutin

Tuplaukot

Norjalaisilla on oma aikakäsitys. Oli aikamoinen yllätys, että mañana-kansa asuukin Norjassa eikä Espanjassa! Espanjalaiset ovat taitavia improvisoimaan, eivätkä pelkää äkkikäännöksiä. Norjassa taas meditoidaan ja mietiskellään: viikko on pienin aikayksikkö. Ehkä raha rauhoittaa vähän liikaakin.


Norja on täynnä sähköautoja, kun taas Espanjan liikenne kulkee (Norjastakin) ostetun polttoaineen voimalla. Norjalaisilla on ehkä vähän huono omatunto rikkautensa lähteestä ja sitä sitten kompensoidaan sähköautoilua tukemalla ja muulla ilmastonmuutostaistelulla. Tesloja näkyy kotinurkillani Oslossa yhtä paljon kuin puolirämiä mopoja Barcelonassa.

Joskus näitä on kuusikin peräkkäin

Mistä päästiinkin aiheeseen nimeltä melu. Espanja on kuulemma maailman meluisin maa. Nyt kun kaikenlaista diagnoosien tekeminen on muodikasta, diagnostisoin tässä itseni meluherkäksi. Yksi vuosi lisää Espanjan metelissä niin olisin luultavasti työkyvytön loppuikäni.
Vaikka Oslo on suuri kaupunki, on se mihin tahansa Espanjan pikkukylään verrattuna hiljainen lepokoti.

Lähiöiden kehäteillä on liikennettä (ja muitakin autoja kuin Tesloja), mutta talojen äänieristys on jotain kertakaikkisen taivaallista! Voin vain kuvitella millaista on jossain maaseudulla. Fuengirolan väestöntiheys on viisinkertainen Osloon verrattuna. Siihen päälle vielä turistit. Ja jokaisella vähintään yksi auto. Ei kiitos.

Fuengirolan väestöntiheys on viisinkertainen Osloon verrattuna.

Norja myy paljon lohta ulkomaille, mutta gastronomiallaan se ei voi paljon kehuskella. Kun mies oli Oslossa, hän sanoi, että ruokakaupassa ei ole mitään syötävää. Ehkä vähän liioiteltua, mutta nakit, tacot, kalapyörykät ja pakastepitsat eivät ole espanjalaisten mielestä syötävää. Grønlandin turkkilaiskaupasta löytyi lopulta ”oikeaa” riisiä ja kikherneitä. Helpotus.

Brunost – ei mene alas, valitettavasti

Onko Norjalla ja Espanjalla sitten mitään yhteistä? Sanoisin, että tietynlainen sisäänpäinlämpiävyys yhdistää molempia. Norjalaiset ovat hyvin kansallisylpeitä ja haluavat suojella kotimarkkinoitaan. Norjassa kuluttaja ei tule ensin vaan norjalainen on ykkönen. Tosin heillä on myös varaa siihen. Espanjalaiset taas rakastavat nahistella keskenään ja jatkavat ikuista kinasteluaan, joka ei johda mihinkään.

Lopuksi pitäisi olla poliittisesti korrekti ja sanoa, että joka maassa on porukkaa joka lähtöön. Ja näin ehkä onkin 😉

Barcelona on kalliimpi kuin Oslo!

Iltapäivälehtien vakio-otsikko silloin, kun mitään akuutteja katastrofeja ei ole planeetalla, on tämä: ”Mervi-Juha muutti Kanarialle. Näin halpaa on Espanjassa.” Sitten tehdään hintavertailuja siten, että otetaan suomalaiset tulot tai eläke ja lasketaan muutaman kuukauden vuokrat, ruuat ja etenkin alkoholijuomat Espanjassa. Ja kas, onpa muuten ihan älyttömän halpaa! Sellaiset pikkuasiat kuten vakuutukset, sähkö, päivähoito- ja koulumaksut tai pankkikulut unohtuvat laskelmista yhtä helposti kuin dementikolta lompakko. Ja kommenttiketju pullistelee katkeraa marinaa siitä, miten Suomessa vaan räntäsateessa vuoden ympäri verottaja riistää.

En ole muuten vielä kertaakaan kuullut kenenkään valittavan mistään täällä Norjassa. Tosin en ole onnistunut tekemään tuttavuutta kovinkaan monen alkuasukkaan kanssa, joten havainto ei ehkä ole kovin pätevä.
Mistä täällä voisi edes valittaa? Säästä ehkä. Siitä, että uutta Teslaa pitää odotella jonkin aikaa?

Asiaan.
Se, onko kallista vai halpaa, on tietysti täysin suhteellista. Halpaa kenelle? Turisteille, opiskelijoille, asukkaille, puolituristeille, terveille, lapsiperheille, vammaisille, yrittäjille, rikollisille?
Onneksi on Numbeo, josta voi ihan laskemalla katsoa, onko halpaa vai kallista. Ja nimenomaan niille, jotka asuvat ko. paikassa ympäri vuoden.

Keskipalkka on Barcelonassa noin puolet siitä, mitä Oslossa. Eli jos tuote maksaa Oslossa yli tuplaten Barcelonaan verrattuna, on se Norjassa kallis. Näin ollen oslolainen maksaa 32% vähemmän vuokraa kuin Barcelonan asukki. Oluttuoppi taas kirpaisee oslolaista 79% enemmän kuin barcelonalaista.
Internetin ja kuntosalin pitäisi olla noin puolet Norjan hinnasta, mutta koska hinta on melko samoissa, maksaa kuntosali ja Internet Barcelonassa melkein 100% enemmän kuin Oslossa.
Eikä ihme, ettei Espanjassa synny lapsia, sillä päivähoito maksaa Oslossa 63% vähemmän kuin Barnassa.
Laadin taulukon, værsågod.

Barcelona Oslo
kotimainen olut, tuoppi 79% enemmän
1 l maitoa 2,87% enemmän
Riisi 1 kg 21% enemmän
Tomaatti 1 kg 1,3 % vähemmän
Banaani 1 kg 29% vähemmän
Kananfile 1 kg 2,17 %vähemmän
Paikallinen juusto 1 kg 49% vähemmän
Vaalea leipä 47% enemmän
Kuntosali 1 kk 52% vähemmän
Yksityinen päivähoito 63% vähemmän
1 mh vuora-asunto keskustassa 32% vähemmän
Internet 60 Mbs tai enemmän / kk 46% vähemmän
Sähkö, vesi ym asunnon kulut 85 m2 42% vähemmän
Ravintolaruokailu, edullinen kuppila 15 % vähemmän
Tupakka-aski 19,3 % enemmän
Bensa / 1l 38% vähemmän
Nike tms. lenkkarit 39% vähemmän

Ei ole yllätys, että Norjan valtio yrittää pitää kansalaisensa kurissa laittamalla alkoholiin, tupakkaan, makeisiin ja jäätelöön järkyttävät verot. Ja toimiihan se ainakin välillä. Hipelöin kaupassa kuola valuen karkkipusseja ja jäätelöpaketteja, mutta hyllyyn ne jäävät. Jos käyttäisin samalla kohtuukäytöllä mietoja alkoholijuomia (ei taideta muutamaa olutta tai viinilasia edes alkoholiksi laskea Espanjassa), siihen kuluisi Norjassa 800 euroa enemmän vuodessa. Korkki meni kiinni äkkiä, sillä ajattelin niillä rahoilla käydä katsomassa vuonot. Eli jos ei muuta, niin detox- reissu tässä on menossa.

Ekoina viikkoina saatoin tutkia ruokakaupan melko rajoitettua valikoimaa pitkään ja hartaasti. Tuijotin järkyttyneenä teepakettien (8 e), ranskalaisten juustojen, hunajan, kaakaon ja mausteiden hintoja. Ja kaprikset: purkki maksaa 4,5 euroa. Käsittämätöntä. Entä onko kaikki lohi myyty ulkomaille, kun siitä lähimarkettiin on jäänyt vain muutama säälittävän pieni (ja kallis) paketti?

Halpaa ja kallista

Kaikista valtion ponnisteluista huolimatta, herkkupeppu etsii ja löytää edullistakin naposteltavaa. Sipsit, naksut, jättimäiset korvapuustit ja pähkinänugaalevite (euron purkki! ) pitävät huolta siitä, että elämä ei ole liian terveellistä. Kaapissa on runsaasti jouluna hankittuja Fazerin suklaita. Mies tulee kohta Espanjasta matkalaukku täynnä viiniä, kinkkua, juustoa, käsikauppalääkkeitä, suklaata, kahvia yms. Joku voisi ajatella, että matkakohde on Kuuba tai Venezuela eikä rikas Norja.

Lääkkeitä ja suklaata, taas pärjätään

Pimeä Joulu, Ari Behnin kuolema ja valtionpäähenkilöiden puheet

Joulu Suomessa ei ollut valkea vaan säkkipimeä. Kun könysin sängystä ylös silmät sikkurassa kymmenen aikoihin aamupäivällä, olisi voinut luulla, että kello on kolme tuntia vähemmän. Olin unohtanut Suomen sydäntalven: edes Oslossa ei ole niin pimeää. Joulu meni siis hämärässä puolihorroksessa.

Joulupäivänä kerrottiin, että Norjan prinsessa Märtha Louisen entinen puoliso Ari Behn oli tehnyt itsemurhan. Australian metsäpalot ja nuorten jääkiekon mm-kisat, uutinen meni ohi siinä sivussa. Osloon palattuani huomasin kuitenkin, että Norjassa tapaus oli koskettanut kuningasperhettä ja kansalaisia syvästi.

Kuningas Harald muisteli myös julkisesti uudenvuoden aaton puheessaan entistä vävyään ja suri lastenlastensa isän poismenoa.
Muutoin puheessa korostui se, kuinka paljon Norja on muuttunut sodan jälkeen 75 vuodessa: kuinka se on kehittynyt ja on nykyisin monikulttuurinen.

Ehdin jo haukotella ja kaivoin suklaarasiaa esille. Sitten kuningas sanoi maagisen taikasanan: ”t i l l i t”, luottamus. Norjan yhteiskunta perustuu luottamukselle. Luottamus ja toisten ihmisten kunnioitus. Olen helpottunut, sillä elämä Espanjassa oli kovin raskasta epäluottamuksen, epäluulon ja konfliktihakuisuuden vuoksi. Koko ajan tuntui siltä, että piti olla haulikko ladattuna. Muistan, kuinka työpaikan it-lähituki-persoona kulki hysteerisen oloisena pitikin konttoria ja tivasi ihmisiltä läppäreiden virtajohtojen lukumäärää. Olemmehan kaikki potentiaalisia virtajohtovarkaita.

Entä mitä halusi viestiä Espanjan kuningas joulupuheessaan? Ensin hän voivotteli maan vaikeaa tilannetta: nuorisotyöttömyyttä ja tuloeroja. Sitten hän puhui 10 minuuttia perustuslaista (tässä vaiheessa sitkeimmätkin  kuulijat siirtyvät kuorimaan katkarapuja tai napostelemaan konvehteja), ja siitä, että espanjalaisten tulisi puhaltaa yhteen hiileen: näin vaikeudet selätetään. Täysin samaa mieltä. Ei muuta kuin tuumasta toimeen!

Norjan pääministeri Erna Solberg puhui myös kansalaisille uudenvuodenpäivänä. Puheessa korostuivat erityisesti ilmastonmuutoksen torjuminen ja Ari Behnin itsemurhan vuoksi se, kuinka kaikki voimme olla parempia lähimmäisiä toisillemme. Kysyä edes, mitä kuuluu.

Kuninkaanlinnan edessä olevan patsaan jalustalla on paljon kynttilöitä, kukkia ja kortteja. En usko, että kovinkaan moni tunsi Ari Behniä. Moni varmasti ihmetteli, mitä suuria murheita tällä etuoikeutettua elämää eläneellä henkilöllä voisi olla. Aika moni kuitenkin luultavasti tuntee tai tietää jonkun, joka on lähtenyt täältä oman käden kautta, ja suru kaikista turhista kuolemista ja kärsimyksestä näkyy Ari Behnille sytytetyissä kynttilöissä.

Se alko seittemän vuotta sitte
Se alko salee Antiikin Kreikast
Ei se kai loppunu millonkaan
Oon ollu vaa yksin ja esittäny repast.
Sama mies, samat virheet
Vai onks virheet edes virheitä?

Sä sanoit et ei voi elää valheessa
Ja mä vastasin et miksei vois
Pidätän hengitystä kylpyammeessa
Ja mun mieli menee laa la la laa…
Pyhimys ja Saimaa: Hermesetas

Joulun odotusta Oslossa

Jos Espanjassa harmittelin matalan profiilin joulunviettoa, nyt ollaankin sitten toisessa ääripäässä: jouluun valmistautuminen alkoi nimittäin Oslossa jo lokakuun lopussa.

Nyt on hysteria ylimmillään: telkasta tulee jatkuvalla syötöllä jouluelokuvia, joulun ruokaohjelmia, joululauluja yms. ja kaupat kuhisevat jouluostoksia tekeviä ihmisiä.
Koska joulua on vietetty jo melkein kuukauden ajan, ovat joulukoristeetkin jo tarjouksessa!

Norja on totisesti joulumaa, jossa on Suomen tapaan jouluruuat, kukat ja koristeet. Glögi, piparit ja riisipuuro kuuluvat täälläkin jouluun. Jouluna syödään myös lipeäkalaa. Muut jouluruuat ovatkin sitten erilaiset: Norjassa syödään nimittäin lampaankyljyksiä (pinnekjøtt), possun kylkeä (ribbe), makkaraa, punakaalia ja hapankaalia. Juomana ”julebrus” eli joululimu, joka maistuu… sokerilta.

Jouluillallinen nautittiin myös työporukalla. Meinasin tosin pyörtää takaisin jo ovelta ”low profile” – asussani, nähtyäni miehet puvut päällä ja kravatit kaulassa. Sitä taisi tarkoittaa kutsun ”pent” 🙈. Espanjan vuodet olivat tehneet tehtävänsä: juhlavaatteet on varastoitu tai annettu pois, koska olin kulkenut kolme vuotta samoissa farkuissa / varvastossuissa / hikipaidoissa vuoristosta kynttiläillalliselle. (en ole ainoa, samoja kokemuksia on myös Jennillä Barcelonassa). Alkuun yritin, mutta olin aina ylipukeutunut tai sitten oli kylmä, kun suunnitelma vaihtuikin lennosta. No, pitää kaivaa juhlatamineet naftaliinista.

Norja on pitkä maa, enkä ole nähnyt siitä kuin pienen nokareen. Joulutunnelma pohjoisessa tai länsirannikolla on varmasti ihan toisenlainen. Ehkä joskus pääsen ne vielä kokemaan 🎄

Rahan takii

”Oijoijoijoi
Elämä on julmaa
Mun on pakko tsemppaa
Että saisin fyrkkaa”

Ei ole vaikea arvata syytä sille, miksi muutin juuri Norjaan. Mainittakoon, että toinen (tai pikemminkin ensimmäinen) vaihtoehto uudeksi kotimaaksi oli Sveitsi. Ei sekään mikään Euroopan Halpa-Halli. Ehkä sitten ensi kerralla.

Maahan asettuminen sujui varsin sutjakkaasti, kunnes piti avata tili pankissa. Luulin, että oli joku vitsi, kun virkailija Nordeassa sanoi tilin avaamisen kestävän maksimissaan kymmenen viikkoa. No ei kestänyt kuin kymmenen päivää. Miksi tiliä ei voinut avata saman tein, jäi arvoitukseksi. Iltarukouksen lisäosana on harras toive, että pankkikortti tulisi asap.

Päätin sisulla vetää tilin avaamisbyrokratiat konttorissa norjaksi. Yritin kovasti arvata, mitähän prosessissa siinä kohtaa mahdettaisiin kysyä. Kysymyssanat norjaksi muuten kuulostavat ihan toisilta kuin ruotsiksi. Kun siirryttiin vakuutusasioihin, olin jo hiestä märkä kaikesta arvailusta ja pinnistelystä.
Olen tällä hetkellä oman elämäni Mister Bean.

Norja on melkein kaikissa asioissa täysin Espanjan vastakohta. Lähes kaikki maksetaan pankkikortilla. Monessa paikassa käteinen ei käy. Miten kerjäläiset ikinä saavat yhtään lanttia, kun ihmisillä ei ole käteistä? Voiko maksaa Vippsillä?

Ilman norjalaista pankkikorttia maksan siis eurotiliä käyttämällä vielä järkyttävämpiä hintoja. Jokainen kolmen euron pankkikorttiostos tekee kipeää ja tili tyhjenee kovaa vauhtia ennen kuin palkka alkaa juosta. Suhteellisen suuri vararahasto tarvitaan, jos aikoo muuttaa Norjaan.

Olen huvittanut uusia työkavereita kertomalla espanjalaisista käytännöistä. Kuten siitä, että osan asunnon hinnasta voi vallan mainiosti maksaa käteisellä niin tulee halvemmaksi sekä myyjälle, että ostajalle. Tai että jos en saa tiliä avattua ajoissa, voitte vaan laittaa palkkarahat kirjekuoreen. Piti selventää, että vitsihän se…

Kulttuurieroja on siis huomattu vaikkei varsinaisesta kulttuurisokista voikaan puhua. Espanjalaiset ovat yllättävän nopealiikkeistä porukkaa verrattuna norjalaisiin. Sveitsistä nyt puhumattakaan. Toisaalta spanskien toiminta on usein säntäilevää säätämistä, jonka tuloksena on vain läjä sotkua. Ilman sotkuja ja yllätyksiä tuskin tästäkään muutosta selvitään, vaikka muutinkin melkein Suomeen – sillä erolla että täällä puhutaan vähän erikoista ”ruotsia” ja karkkipussi maksaa marketissa viisi euroa.

Snakker du norsk?

GoogleKaannos
Googlen kääntäjä on joskus huono idea…

Entäs miten se norja sujuu?
Ennen muuttoa ajattelin, että norja on ruotsia muutamalla pikku muutoksella. Valitettavasti niitä eroja on enemmän kuin muutama, joten ihan heittämällä kieli ei suju 🙄.

Olen kuitenkin ohittanut häpeävaiheen kielten puhumisessa, joten minua ei yhtään haittaa, vaikka puhekumppani rypistelee kulmiaan yrittäessään ymmärtää, kun puhun huonoa ruotsia hitaasti ja kovalla äänellä. Tähän asti on selvitty. Lisäksi kaikki puhuvat täällä englantia, mutta ainakin yritän aloittaa sillä ”skandinaavialla”.

Muutamat erot ruotsin ja norjan välillä ovat hiukan häiritseviä. Ihmettelin aluksi, miksi vuokranantajat etsivät ilmoituksissa hauskoja (rolig) vuokralaisia. Kunnes tarkistin, että norjaksi rolig tarkoittaa rauhallista.

Jotkut hyvin tavalliset sanat ovat myös ärsyttävästi täysin poikkeavat kuten titta (kikke), fråga (spørre), behöva (trenge), pojke (gutt), flicka (jente), kul (moro), fel (galt), komma ihåg (huske). Ja possessiivipronomini tulee hämäävästi pääsanan jälkeen (vennen min).

Norjaa on lisäksi kahta laatua: nynorsk ja bokmål, josta onneksi bokmål on 90% käytetty, joten nynorskilla en aio nyt päätäni vaivata. Kunhan saan huonon ruotsin käännettyä norjaksi, olen enemmän kuin tyytyväinen. Ehkä oppimista auttaa myös se, että norja kuulostaa minusta hiukan hassulta:on vaikea stressata, jos naurattaa.

Se lohdutus tässä on, että sitten (jos) kun olen oppinut norjaa, ymmärrän myös kirjoitettua tanskaa.

Kaunein norjan kielen sana on mielestäni kjæreste ❤️, ”rakkain”, joka tarkoittaa tyttö-, poika-, mies- tai naisystävää. Sana, joka puuttuu englannin tai espanjan kielestä, tai ainakin kuulostaa niissä kylmältä ja persoonattomalta (partner, pareja, novio).

Nähdään taas, ha det! 🙋🏼‍♀️