Barcelona on kalliimpi kuin Oslo!

Iltapäivälehtien vakio-otsikko silloin, kun mitään akuutteja katastrofeja ei ole planeetalla, on tämä: ”Mervi-Juha muutti Kanarialle. Näin halpaa on Espanjassa.” Sitten tehdään hintavertailuja siten, että otetaan suomalaiset tulot tai eläke ja lasketaan muutaman kuukauden vuokrat, ruuat ja etenkin alkoholijuomat Espanjassa. Ja kas, onpa muuten ihan älyttömän halpaa! Sellaiset pikkuasiat kuten vakuutukset, sähkö, päivähoito- ja koulumaksut tai pankkikulut unohtuvat laskelmista yhtä helposti kuin dementikolta lompakko. Ja kommenttiketju pullistelee katkeraa marinaa siitä, miten Suomessa vaan räntäsateessa vuoden ympäri verottaja riistää.

En ole muuten vielä kertaakaan kuullut kenenkään valittavan mistään täällä Norjassa. Tosin en ole onnistunut tekemään tuttavuutta kovinkaan monen alkuasukkaan kanssa, joten havainto ei ehkä ole kovin pätevä.
Mistä täällä voisi edes valittaa? Säästä ehkä. Siitä, että uutta Teslaa pitää odotella jonkin aikaa?

Asiaan.
Se, onko kallista vai halpaa, on tietysti täysin suhteellista. Halpaa kenelle? Turisteille, opiskelijoille, asukkaille, puolituristeille, terveille, lapsiperheille, vammaisille, yrittäjille, rikollisille?
Onneksi on Numbeo, josta voi ihan laskemalla katsoa, onko halpaa vai kallista. Ja nimenomaan niille, jotka asuvat ko. paikassa ympäri vuoden.

Keskipalkka on Barcelonassa noin puolet siitä, mitä Oslossa. Eli jos tuote maksaa Oslossa yli tuplaten Barcelonaan verrattuna, on se Norjassa kallis. Näin ollen oslolainen maksaa 32% vähemmän vuokraa kuin Barcelonan asukki. Oluttuoppi taas kirpaisee oslolaista 79% enemmän kuin barcelonalaista.
Internetin ja kuntosalin pitäisi olla noin puolet Norjan hinnasta, mutta koska hinta on melko samoissa, maksaa kuntosali ja Internet Barcelonassa melkein 100% enemmän kuin Oslossa.
Eikä ihme, ettei Espanjassa synny lapsia, sillä päivähoito maksaa Oslossa 63% vähemmän kuin Barnassa.
Laadin taulukon, værsågod.

Barcelona Oslo
kotimainen olut, tuoppi 79% enemmän
1 l maitoa 2,87% enemmän
Riisi 1 kg 21% enemmän
Tomaatti 1 kg 1,3 % vähemmän
Banaani 1 kg 29% vähemmän
Kananfile 1 kg 2,17 %vähemmän
Paikallinen juusto 1 kg 49% vähemmän
Vaalea leipä 47% enemmän
Kuntosali 1 kk 52% vähemmän
Yksityinen päivähoito 63% vähemmän
1 mh vuora-asunto keskustassa 32% vähemmän
Internet 60 Mbs tai enemmän / kk 46% vähemmän
Sähkö, vesi ym asunnon kulut 85 m2 42% vähemmän
Ravintolaruokailu, edullinen kuppila 15 % vähemmän
Tupakka-aski 19,3 % enemmän
Bensa / 1l 38% vähemmän
Nike tms. lenkkarit 39% vähemmän

Ei ole yllätys, että Norjan valtio yrittää pitää kansalaisensa kurissa laittamalla alkoholiin, tupakkaan, makeisiin ja jäätelöön järkyttävät verot. Ja toimiihan se ainakin välillä. Hipelöin kaupassa kuola valuen karkkipusseja ja jäätelöpaketteja, mutta hyllyyn ne jäävät. Jos käyttäisin samalla kohtuukäytöllä mietoja alkoholijuomia (ei taideta muutamaa olutta tai viinilasia edes alkoholiksi laskea Espanjassa), siihen kuluisi Norjassa 800 euroa enemmän vuodessa. Korkki meni kiinni äkkiä, sillä ajattelin niillä rahoilla käydä katsomassa vuonot. Eli jos ei muuta, niin detox- reissu tässä on menossa.

Ekoina viikkoina saatoin tutkia ruokakaupan melko rajoitettua valikoimaa pitkään ja hartaasti. Tuijotin järkyttyneenä teepakettien (8 e), ranskalaisten juustojen, hunajan, kaakaon ja mausteiden hintoja. Ja kaprikset: purkki maksaa 4,5 euroa. Käsittämätöntä. Entä onko kaikki lohi myyty ulkomaille, kun siitä lähimarkettiin on jäänyt vain muutama säälittävän pieni (ja kallis) paketti?

Halpaa ja kallista

Kaikista valtion ponnisteluista huolimatta, herkkupeppu etsii ja löytää edullistakin naposteltavaa. Sipsit, naksut, jättimäiset korvapuustit ja pähkinänugaalevite (euron purkki! ) pitävät huolta siitä, että elämä ei ole liian terveellistä. Kaapissa on runsaasti jouluna hankittuja Fazerin suklaita. Mies tulee kohta Espanjasta matkalaukku täynnä viiniä, kinkkua, juustoa, käsikauppalääkkeitä, suklaata, kahvia yms. Joku voisi ajatella, että matkakohde on Kuuba tai Venezuela eikä rikas Norja.

Lääkkeitä ja suklaata, taas pärjätään

Pimeä Joulu, Ari Behnin kuolema ja valtionpäähenkilöiden puheet

Joulu Suomessa ei ollut valkea vaan säkkipimeä. Kun könysin sängystä ylös silmät sikkurassa kymmenen aikoihin aamupäivällä, olisi voinut luulla, että kello on kolme tuntia vähemmän. Olin unohtanut Suomen sydäntalven: edes Oslossa ei ole niin pimeää. Joulu meni siis hämärässä puolihorroksessa.

Joulupäivänä kerrottiin, että Norjan prinsessa Märtha Louisen entinen puoliso Ari Behn oli tehnyt itsemurhan. Australian metsäpalot ja nuorten jääkiekon mm-kisat, uutinen meni ohi siinä sivussa. Osloon palattuani huomasin kuitenkin, että Norjassa tapaus oli koskettanut kuningasperhettä ja kansalaisia syvästi.

Kuningas Harald muisteli myös julkisesti uudenvuoden aaton puheessaan entistä vävyään ja suri lastenlastensa isän poismenoa.
Muutoin puheessa korostui se, kuinka paljon Norja on muuttunut sodan jälkeen 75 vuodessa: kuinka se on kehittynyt ja on nykyisin monikulttuurinen.

Ehdin jo haukotella ja kaivoin suklaarasiaa esille. Sitten kuningas sanoi maagisen taikasanan: ”t i l l i t”, luottamus. Norjan yhteiskunta perustuu luottamukselle. Luottamus ja toisten ihmisten kunnioitus. Olen helpottunut, sillä elämä Espanjassa oli kovin raskasta epäluottamuksen, epäluulon ja konfliktihakuisuuden vuoksi. Koko ajan tuntui siltä, että piti olla haulikko ladattuna. Muistan, kuinka työpaikan it-lähituki-persoona kulki hysteerisen oloisena pitikin konttoria ja tivasi ihmisiltä läppäreiden virtajohtojen lukumäärää. Olemmehan kaikki potentiaalisia virtajohtovarkaita.

Entä mitä halusi viestiä Espanjan kuningas joulupuheessaan? Ensin hän voivotteli maan vaikeaa tilannetta: nuorisotyöttömyyttä ja tuloeroja. Sitten hän puhui 10 minuuttia perustuslaista (tässä vaiheessa sitkeimmätkin  kuulijat siirtyvät kuorimaan katkarapuja tai napostelemaan konvehteja), ja siitä, että espanjalaisten tulisi puhaltaa yhteen hiileen: näin vaikeudet selätetään. Täysin samaa mieltä. Ei muuta kuin tuumasta toimeen!

Norjan pääministeri Erna Solberg puhui myös kansalaisille uudenvuodenpäivänä. Puheessa korostuivat erityisesti ilmastonmuutoksen torjuminen ja Ari Behnin itsemurhan vuoksi se, kuinka kaikki voimme olla parempia lähimmäisiä toisillemme. Kysyä edes, mitä kuuluu.

Kuninkaanlinnan edessä olevan patsaan jalustalla on paljon kynttilöitä, kukkia ja kortteja. En usko, että kovinkaan moni tunsi Ari Behniä. Moni varmasti ihmetteli, mitä suuria murheita tällä etuoikeutettua elämää eläneellä henkilöllä voisi olla. Aika moni kuitenkin luultavasti tuntee tai tietää jonkun, joka on lähtenyt täältä oman käden kautta, ja suru kaikista turhista kuolemista ja kärsimyksestä näkyy Ari Behnille sytytetyissä kynttilöissä.

Se alko seittemän vuotta sitte
Se alko salee Antiikin Kreikast
Ei se kai loppunu millonkaan
Oon ollu vaa yksin ja esittäny repast.
Sama mies, samat virheet
Vai onks virheet edes virheitä?

Sä sanoit et ei voi elää valheessa
Ja mä vastasin et miksei vois
Pidätän hengitystä kylpyammeessa
Ja mun mieli menee laa la la laa…
Pyhimys ja Saimaa: Hermesetas

Joulun odotusta Oslossa

Jos Espanjassa harmittelin matalan profiilin joulunviettoa, nyt ollaankin sitten toisessa ääripäässä: jouluun valmistautuminen alkoi nimittäin Oslossa jo lokakuun lopussa.

Nyt on hysteria ylimmillään: telkasta tulee jatkuvalla syötöllä jouluelokuvia, joulun ruokaohjelmia, joululauluja yms. ja kaupat kuhisevat jouluostoksia tekeviä ihmisiä.
Koska joulua on vietetty jo melkein kuukauden ajan, ovat joulukoristeetkin jo tarjouksessa!

Norja on totisesti joulumaa, jossa on Suomen tapaan jouluruuat, kukat ja koristeet. Glögi, piparit ja riisipuuro kuuluvat täälläkin jouluun. Jouluna syödään myös lipeäkalaa. Muut jouluruuat ovatkin sitten erilaiset: Norjassa syödään nimittäin lampaankyljyksiä (pinnekjøtt), possun kylkeä (ribbe), makkaraa, punakaalia ja hapankaalia. Juomana ”julebrus” eli joululimu, joka maistuu… sokerilta.

Jouluillallinen nautittiin myös työporukalla. Meinasin tosin pyörtää takaisin jo ovelta ”low profile” – asussani, nähtyäni miehet puvut päällä ja kravatit kaulassa. Sitä taisi tarkoittaa kutsun ”pent” 🙈. Espanjan vuodet olivat tehneet tehtävänsä: juhlavaatteet on varastoitu tai annettu pois, koska olin kulkenut kolme vuotta samoissa farkuissa / varvastossuissa / hikipaidoissa vuoristosta kynttiläillalliselle. (en ole ainoa, samoja kokemuksia on myös Jennillä Barcelonassa). Alkuun yritin, mutta olin aina ylipukeutunut tai sitten oli kylmä, kun suunnitelma vaihtuikin lennosta. No, pitää kaivaa juhlatamineet naftaliinista.

Norja on pitkä maa, enkä ole nähnyt siitä kuin pienen nokareen. Joulutunnelma pohjoisessa tai länsirannikolla on varmasti ihan toisenlainen. Ehkä joskus pääsen ne vielä kokemaan 🎄

Rahan takii

”Oijoijoijoi
Elämä on julmaa
Mun on pakko tsemppaa
Että saisin fyrkkaa”

Ei ole vaikea arvata syytä sille, miksi muutin juuri Norjaan. Mainittakoon, että toinen (tai pikemminkin ensimmäinen) vaihtoehto uudeksi kotimaaksi oli Sveitsi. Ei sekään mikään Euroopan Halpa-Halli. Ehkä sitten ensi kerralla.

Maahan asettuminen sujui varsin sutjakkaasti, kunnes piti avata tili pankissa. Luulin, että oli joku vitsi, kun virkailija Nordeassa sanoi tilin avaamisen kestävän maksimissaan kymmenen viikkoa. No ei kestänyt kuin kymmenen päivää. Miksi tiliä ei voinut avata saman tein, jäi arvoitukseksi. Iltarukouksen lisäosana on harras toive, että pankkikortti tulisi asap.

Päätin sisulla vetää tilin avaamisbyrokratiat konttorissa norjaksi. Yritin kovasti arvata, mitähän prosessissa siinä kohtaa mahdettaisiin kysyä. Kysymyssanat norjaksi muuten kuulostavat ihan toisilta kuin ruotsiksi. Kun siirryttiin vakuutusasioihin, olin jo hiestä märkä kaikesta arvailusta ja pinnistelystä.
Olen tällä hetkellä oman elämäni Mister Bean.

Norja on melkein kaikissa asioissa täysin Espanjan vastakohta. Lähes kaikki maksetaan pankkikortilla. Monessa paikassa käteinen ei käy. Miten kerjäläiset ikinä saavat yhtään lanttia, kun ihmisillä ei ole käteistä? Voiko maksaa Vippsillä?

Ilman norjalaista pankkikorttia maksan siis eurotiliä käyttämällä vielä järkyttävämpiä hintoja. Jokainen kolmen euron pankkikorttiostos tekee kipeää ja tili tyhjenee kovaa vauhtia ennen kuin palkka alkaa juosta. Suhteellisen suuri vararahasto tarvitaan, jos aikoo muuttaa Norjaan.

Olen huvittanut uusia työkavereita kertomalla espanjalaisista käytännöistä. Kuten siitä, että osan asunnon hinnasta voi vallan mainiosti maksaa käteisellä niin tulee halvemmaksi sekä myyjälle, että ostajalle. Tai että jos en saa tiliä avattua ajoissa, voitte vaan laittaa palkkarahat kirjekuoreen. Piti selventää, että vitsihän se…

Kulttuurieroja on siis huomattu vaikkei varsinaisesta kulttuurisokista voikaan puhua. Espanjalaiset ovat yllättävän nopealiikkeistä porukkaa verrattuna norjalaisiin. Sveitsistä nyt puhumattakaan. Toisaalta spanskien toiminta on usein säntäilevää säätämistä, jonka tuloksena on vain läjä sotkua. Ilman sotkuja ja yllätyksiä tuskin tästäkään muutosta selvitään, vaikka muutinkin melkein Suomeen – sillä erolla että täällä puhutaan vähän erikoista ”ruotsia” ja karkkipussi maksaa marketissa viisi euroa.

Snakker du norsk?

GoogleKaannos
Googlen kääntäjä on joskus huono idea…

Entäs miten se norja sujuu?
Ennen muuttoa ajattelin, että norja on ruotsia muutamalla pikku muutoksella. Valitettavasti niitä eroja on enemmän kuin muutama, joten ihan heittämällä kieli ei suju 🙄.

Olen kuitenkin ohittanut häpeävaiheen kielten puhumisessa, joten minua ei yhtään haittaa, vaikka puhekumppani rypistelee kulmiaan yrittäessään ymmärtää, kun puhun huonoa ruotsia hitaasti ja kovalla äänellä. Tähän asti on selvitty. Lisäksi kaikki puhuvat täällä englantia, mutta ainakin yritän aloittaa sillä ”skandinaavialla”.

Muutamat erot ruotsin ja norjan välillä ovat hiukan häiritseviä. Ihmettelin aluksi, miksi vuokranantajat etsivät ilmoituksissa hauskoja (rolig) vuokralaisia. Kunnes tarkistin, että norjaksi rolig tarkoittaa rauhallista.

Jotkut hyvin tavalliset sanat ovat myös ärsyttävästi täysin poikkeavat kuten titta (kikke), fråga (spørre), behöva (trenge), pojke (gutt), flicka (jente), kul (moro), fel (galt), komma ihåg (huske). Ja possessiivipronomini tulee hämäävästi pääsanan jälkeen (vennen min).

Norjaa on lisäksi kahta laatua: nynorsk ja bokmål, josta onneksi bokmål on 90% käytetty, joten nynorskilla en aio nyt päätäni vaivata. Kunhan saan huonon ruotsin käännettyä norjaksi, olen enemmän kuin tyytyväinen. Ehkä oppimista auttaa myös se, että norja kuulostaa minusta hiukan hassulta:on vaikea stressata, jos naurattaa.

Se lohdutus tässä on, että sitten (jos) kun olen oppinut norjaa, ymmärrän myös kirjoitettua tanskaa.

Kaunein norjan kielen sana on mielestäni kjæreste ❤️, ”rakkain”, joka tarkoittaa tyttö-, poika-, mies- tai naisystävää. Sana, joka puuttuu englannin tai espanjan kielestä, tai ainakin kuulostaa niissä kylmältä ja persoonattomalta (partner, pareja, novio).

Nähdään taas, ha det! 🙋🏼‍♀️

Olen muuttanut Muumilaaksoon

thisisit.jpg

”En laita ulko-oveani lukkoon, asun tuossa kilometrin päässä”, sanoi avaimia tuomaan tullut mies ja lisäsi:”jääkaapissa on olutta”. ”Heitä se sohva pois, jos haluat”, sanoi vuokraisäntä sohvastaan, joka kaipasi vain vähän imurointia. Paikallinen ”Tori.fi” oli täynnä ”Gis bort” eli annetaan ilmoituksia hyväkuntoisista huonekaluista.

Oslo1

Olenko muuttanut Osloon vai onko tämä sittenkin Muumilaakso?
Onko minulla naapureita lainkaan, kun mistään ei kuulu mitään? Ensimmäisenä yönä nukuin 11 tuntia. Kolmen vuoden univelat?

Kuten ehkä aikaisemmista kirjoituksista kävi selväksi, oli Espanjassa asuminen tullut sietämisen äärirajoille. Kuulostaa varmaan oudolta niistä, jotka tuskailevat Suomessa marraskuun pimeyttä, vesisadetta ja alkavaa talvea. Ja voihan siellä Aurinkorannikolla ihan kivaa ollakin, jos on eläkeläinen tai osavuotinen etätyöläinen, joka voi niin sanotusti poimia rusinat pullasta. Muille suosittelen vaikkapa Norjaa. Ihan vaan reilun viikon kokemuksella.

Oma kokemus jostakin maassa riippuu mielestäni ihan puhtaasta sattumasta: millaisen työpaikan ja asuinympäristön sattuu saamaan jne. Ja joskus vaan onni ei osu kohdalle. Jos perusasiat on kunnossa – eikä esimerkiksi heitellä katukivillä tai blokata vähän väliä kulkuvälineitä ja teitä – ei viihtymiselle ole estettä.

Täällä vuonojen maassa nyt ollaan, katsotaan miten käy!

oslo2.jpg

Huijataanko teillä ulkomaalaisia?

Meilläpäin huijataan. Ainakin yritetään niin perkeleesti.

Ite tein, pitäkää sapuskanne

Yleensä käyn ravintolassa vain Miehen kanssa tai jonkun muun espanjalaisen, jolloin huijaamisyritysten todennäköisyys on pienempi. Viime aikoina olen kuitenkin olosuhteiden pakosta ottanut enemmän riskiä, ja kuukauden aikana on käynyt jo kaksi ns. vahinkoa, jossa laskuun on yritetty ujuttaa kaksinkertainen hinta.

Haaveilen elämästä Norjassa, Suomessa, Saksassa tai jossain muussa rikkaassa maassa, jossa ei ole tarvetta varastaa muilta. Mietin myös kehitysmaissa työskentelyä. Nythän minua kohdellaan ikään kuin kehitysmaan auttajana, vaikka olen ihan tavallinen eu-kansalainen. Joku tässä hommassa mättää ja pahasti.

Miten teillä? Oletteko tahtomattanne huijareiden ja kerjäläisten rahoittajia?