Erotiikkaa Espanjassa

Dilido
Kuva on Floridasta. On kuulemma ”Florida española”. Kröhöm, niinpä olikin, noin 200 vuotta sitten…

Ulkosuomalaisten blogeissa on käsitelty koko ihmiselämän kirjo synnytyksistä ja lääkärikäynneistä, kobrantappamisten kautta hautajaisiin. On kuitenkin yksi melko perustavaa laatua oleva aihe, josta lähes kukaan – Helena Liikanen-Rengerin parisuhdeopasta lukuun ottamatta – ei ole kirjoittanut: seksi.

Kaikkien pettymykseksi helpotukseksi en tule minäkään tekemään mitään kiusallisia paljastuksia. Ainoa epäkiinnostava ja täydellisen epäeroottinen anekdootti on se, että söin makkaran Fuengirolan eroottisella tapaskierroksella.

dav

Marraskuussa Fugessa järjestetään tapahtuma, jossa ravintolat tarjoavat ”eroottisia” tapaksia juoman kera 2,5 eurolla. Annosten nimet ovat tyyliä ”kuuma tissi”, tai ”orgiat maatilalla” ja muoto (jonkun mielestä) eroottinen. Viime tourilla mielikuvitus oli vähän kateissa, joten ehdotan että ensi kerralla ruuat voisi tarjota eroottisella tyylillä. Lisäksi suomibaarit olisivat varsin helposti voineet osallistua piirakalla tai piparilla, mutta eipä ollut suomalaisia listoilla. Vuonna 2019, vink vink, piparia pöytään!

dav
Eroottinen piiras?

Olin kerran ulkkiskerhon tapaamisessa Barcelonassa, jossa vartin tuttavuuden jälkeen eräät ruotsalainen ja enmuistaminkämaalainen leidi alkoivat viinilasin ääressä vuolaasti vertailemaan intiimejä kokemuksiaan erimaalaisista miehistä. Moinen avoimuus oli minulle siinä kohtaa vähän liikaa, kun humalatilakaan ei vielä ollut riittävä. ”Et ole sanonut mitään”, he moittivat käytyään läpi maailman makuuhuoneet. Sanoin olevani Suomesta, eivätkä sitten kyselleet enempää…

Espanjalaiset ovat varsin häveliästä ja mielestäni myös totista sakkia, ja puoli- tai kokotuhmaa huumoria harvemmin kuulee. Riippuu varmaan esim. työyhteisöstä, mutta nykyisessä työpaikassa tunnelma on muutenkin välillä kuin hautajaisissa, leikinlaskusta tai flirtistä puhumattakaan.

Alastomuuskulttuuria en täällä oikein käsitä: rannalla pyllistellään yläosattomissa muutaman sentin päässä ventovieraista, mutta kuntosalilla jonotetaan ovelliseen suihkukoppiin. Odotan milloin Mies taipuu hankkimaan terassille(en) saunan, jonne loikimme puoli- tai kokonaan alasti ja olemme sitten koko kylän nähtävyys…

Todelliset seksintappajat Espanjassa liittyvät asuntoihin. Olematon äänieristys takaa petipuuhista viihdykettä koko naapurustoon. Ei välttämättä kaikkien mielestä kivaa. Talvella asuntojen kylmyyden vuoksi taas on kääriydyttävä ties mihin yksisarvishuppuiseen fleecehaalariin, joka ei ehkä ole se number-one-turn-on. Entä missä ja miten harrastavat seksiä ne lukuisat aikuiset lapset, jotka asuvat kotona vanhempien kanssa? Tai näiden vanhemmat, joiden parisuhdetuokion rauha ei ole taattu, vaikka pikkulapsivuosista olisi jo useampi vuosikymmen vierähtänyt.

vitus
Elämän lähteestä vai mistä *tusta?

Tässä sitten olikin se, mitä tästä aiheesta sain tiristettyä. Omakohtaisia kokemuksia en jaa muuta kuin sen verran, että en tehnyt muuttopäätöstä mahtavien työmahdollisuuksien, helpon elämän ja suuren palkkapussin perusteella. Espanjan tarjoamat plussatkin muuttuvat ennen pitkää ja yliannoksena miinuksiksi, jolloin tuloksena on ihosyöpä alkoholismilla. Kaiken takana oli siis mikäpä muu kuin rakkaus ❤ Tai kuten espanjalainen sanonta asian vähemmän romanttisesti esittää: ”la jodienda no tiene enmienda” 😉

Mainokset

Jouluretro – kinkkua ja kakkua

Tulihan se joulu, vaikka välillä tuntui kuin olisi ajanut käärmettä pyssyyn. Espanjalaisittain olin kaikissa valmisteluissa myöhässä ja liikkeellä improvisoiden ”sobre la marcha”. Kasvattaa luovuutta, joten ei välttämättä huono 😉

Malagan kaupungintalon seimi

Ennen joulua kävin uusimassa passin Malagassa, jota ihan Espanjan joulukaupungiksi kehutaan. Nojaa – ehkä vähän liioiteltua näin joulupukin kotimaasta tulevan näkökulmasta.

Kaupungintalon seimi oli kuitenkin kaunis ja joulumarkkinoilta omaan seimeen olisi voinut hankkia kaikkea aaseista enkeleihin. Pikkuruisen kaivon kohdalla, jossa vesi solisi ihanasti, käsi teki jo pakkoliikettä lompakolle, mutta pitäydyin suurella itsekurilla päätähdissä tällä kertaa. Ensi vuonna ehkä.

It-alalla työskenteleville on tuttu termi ”retro”, joka tarkoittaa menneen kahden viikon töiden arviointia: mikä meni hyvin, mikä huonosti, mitä yritetään parantaa jne. Vaikka ”sprintin” pituus ei ehkä ollut kahta viikkoa, tapaninpäivän ratoksi pidän nyt ruokapainotteisen jouluretron.

Possujen aatelia

Joulun kunkku oli ehdottomasti kinkku. Tilasin lihakaupasta 6-7 kilon possunjalan itsenäisyyspäivän aikoihin ja jännityksellä odotin, mikä jötikkä sieltä tulee. Kun sitten näin kahdeksankiloisen lihamöhkäleen, olin lievästi sanottuna kauhuissani: kuinka kaksi ihmistä saisi syötyä tuollaisen lihamäärän! Lihakauppias oli kuulemma lähettänyt takaisin teurastamoon kaksi vielä suurempaa jalkaa, joten tämän kanssa olisi joulu vietettävä.

Täällä ei ”pieni valmis possurulla” -vaihtoehtoa ole, joten tuumasta toimeen ja possu piikille. Ruiskutin 15-prosenttista suolaliuosta (150 g suolaa litraan vettä) kinkkuun, joka sai suolautua puolitoista vuorokautta. Jouluaattoaamuna tungin sitten jalan uuniin. Ovi meni onneksi niukin naukin kiinni, sillä sahan metsästäminen tässä vaiheessa olisi ollut pienimuotoinen joulukatastrofi. Sitten vaan odottelemaan, nauttimaan joululauluista ja kinkuntuoksusta, ja toivomaan, että uunivanhus kestää tämän suururakan.

Odottelemista todella riitti. Iltapäivällä nautittiin ”tentempié” eli pieni välipala (tämä joulutapa ehdottomasti jatkoon!), mutta kymmenen tunnin paiston jälkeen alkoi jo hiukoa ja usko hiipua, josko tässä ruokaa saataisiin aaton puolella. ”Aina on McDonald’s”, sanoi Mies kannustavasti. Mainittakoon, että tämä oli eka kerta kun paistoin oikeaa kinkkua, ja nyt ymmärrän miksi ihmiset laittavat yöksi kinkun uuniin.

Tentempié

Kun oltiin kuunneltu noin viidettä kertaa Jouluradiosta ”En etsi valtaa loistoa” ruotsiksi Arja Saijonmaan laulamana (ei jatkoon) ja nuokuttu sohvalla amerikkalaisten jouluelokuvien ja mainosten ääressä (90% mainosti parfyymeja, 10% flunssalääkkeitä), oli kinkku vihdoin valmis. Olisi ollut jo aikaisemminkin, mutta mittari heitti about 10 astetta, joten kinkku oli melkein lusikalla syötävän ylikypsää. Maku oli kuitenkin aivan käsittämättömän hyvä. Tämä possu oli toista maata (!) kuin tanskalaiset serkkunsa.
Kinkku jouluperinteenä ehkä jatkoon. Vaatii nimittäin enemmän syöjiä. Nyt possua on pakkasessa Miehen sanoin ”huhtikuun feriaan asti”.

Operaatio joululimppu

Joululimppu oli jo alkujaan tuomittu epäonnistumaan, koska ei ollut aikaa metsästää ruisjauhoja, eikä Amazon luvannut toimittaa niitä ajoissa. Maustepuoli ei ollut helppo rasti sekään. Laitoin Miehen kauppareissulle anista ostamaan. ”Nyt on kaikki”, tuli Whatsapp-viesti kuvan kera. Kuvassa oli pullo Anís de mono -anisviinaa…

Tuli myös opittua, että kumina espanjaksi ei ole comino vaan alcaravea. Cominoa eli juustokuminaa heittelin kuitenkin leipätaikinaan ja tuloksena oli oudohko limppu intialaisvivahteella. Kyllähän se alas meni paksulla pateekerroksella peitettynä, mutta ei jatkoon.

Joulukaakkua

Jälkiruuaksi olin suunnitellut loihtia turrón-juustokakun. Turrón ei ole mitään kevyttä tavaraa, joten juustokakusta tuli herkullinen, mutta tuhti päätös aterialle. Ehkä jatkoon: varsin riittoisaa ja hyvä tuliainen. Jos haluatte kokeilla, laitan tähän ohjeen.

200 g digestivekeksejä / piparkakkuja
100 g voita
400 g tuorejuustoa
250 g turrón blando
3 munaa
2,5 dl kermaa
2 rkl Maizenaa
1 tl vaniljasokeria
(1 dl sokeria)

Hienonna keksit muruiksi ja yhdistä sulatettuun voihin. Taputtele kakkuvuoan pohjalle. Murustele turrón tuorejuustoon. Sekoita kerma, munat, Maizena ja sokeri(t). Kakku ei ole kovin makea, joten voit lisätä halutessasi 1 dl sokeria. Yhdistä tuorejuustoseos ja kermaseos ja kaada vuokaan. Paista 160 asteessa tunti. Sammuta uuni ja pidä kakkua vielä vartti uunissa. Kuorruta krokantilla ja nauti marjakastikkeen kera.

Krokantti:
80 g manteleita
1 dl sokeria
Sulata sokeri pannulla ruskeaksi. Lisää mantelit. Kippaa leivinpaperille ja leikkaa muruiksi kun on jäähtynyt.

Täällä juhlakausi jatkuu, joten Felices Fiestas kaikille!

Luukku 14: Kakkaava halko ja muita jouluperinteitä Espanjassa

dav
Caga Tió
Tämä postaus on osa ulkosuomalaisten bloggaajien joulukalenteria. Postauksen lopussa löytyy lista kaikista osallistuvista blogeista, käy kurkkaamassa!
#ulkosuomalaistenjoulukalenteri2018

Ensimmäisenä adventtiviikonloppuna kuuntelin huuli pyöreänä Radio Suomesta, kuinka suomalaisten jouluvalmistelut olivat lähteneet käyntiin ja mitä askarteluja ja leipomuksia oli jo aloitettu. Täällä Espanjassa moinen kuukauden kestävä joulusavotta on jos ei nyt ennenkuulumatonta, niin ainakin erittäin harvinaista. ”Joulukiirettä pakoon aurinkorannikolle”, mainosti nettisivukin, joten uskottava se oli: Espanjassa joulu tulee ilman valmisteluja.
dav
Lloret de Mar´in jouluvalot
Joitakin sisä- ja ulkosuomalaisia ahdistavat suomalaisten juhlapyhien koko kansalle yhteiset ruuat ja traditiot, mutta minulla on ikävä paitsi perhettä ja ystäviä, myös Suomen joulua: joululauluja, joulumarkkinoita, glögiä, joulukoristeita, joulupukkia, kinkkua, rosollia, laatikoita, lohta, konvehteja, joulusaunaa, joulusiivousta. Täällä Espanjassa koko repertuaarin järjestäminen onnistuisi varmaan, mutta vaatisi kuitenkin extra eforttia.

Tyhjästä pitäisi aloittaa, sillä talouden ainut joulukoristekin on tällä hetkellä Katalonian erikoisuus: kakkaava halko, Caga Tió eli kakkasetä.

Moni lapsi ja aikuinenkin uskoo joulupukin tuovan lahjat, mutta Kataloniassa ruokitaan joulukuun ajan halkoa, joka sitten kakkaa lahjat tarpeeksi syötyään. Vatsantoimistusta jouduttaakseen lapset vielä hakkaavat poloista halkosetää. Harva toivoo lahjaksi sitä itteensä, mutta täällä etelässä tuotos onkin jalostunut turrón-makeisiksi.
Joulun ihme sekin.

caganerTrump
Trump isolla hädällä
Kataloniassa ollaan ihastuttu vessa-aiheeseen, sillä toinen joulukoriste on Caganer ”kakkaaja”, joka laitetaan seimeen Jeesuksen, Marian ja muiden sankareiden joukkoon.

Seimi kuuluu vahvasti Espanjan jouluperinteeseen ja seimiasetelma löytyy joka kylästä. Tänä vuonna kylän seimi on saanut haaksirikkoisen veneen muodon. Jouluvaloja on myös runsaasti, erityisesti liikenneympyröissä, joita täällä suositaan. Kotien ikkunoissa valoja näkyy vähemmän ja voisin vannoa että yhdelläkään espanjalaisella ei ole jouluverhoja.
seimi1.jpg
22.12. On tärkeä päivä: silloin Espanjassa on joululottoarvonta. Kaikkien toiveissa on paksukaisen ”el gordo” voittaminen. Arpa ”decimo” maksaa 20 euroa, ja sillä voi maksimissaan voittaa 400 000 euroa eli ihan miljonääriksi ei lottoamalla pääse. Tapana on myös ostaa isompi 200 euron ” billete” porukkalottona esim. työpaikalla. Huijatuksi tulemisen vaaroista muistutetaan joka vuosi ja neuvotaan miten erottaa huijauskupongit aidoista.

28.12. Espanjassa on ”día de los inocentes” eli paikallinen aprillipäivä. Viime vuoden keksittyjä uutisia olivat mm. se, että Cristiano Ronaldo palautti Kultaisen pallon ja Barcelonan metron budjettia joudutaan kasvattamaan, koska ihmiset hajoittavat kiukuspäissään junien metallitankoja, kun junat ovat myöhässä.

Juhlakauden kruunaa loppiainen: kolmen kuninkaan päivä, joka on ehkä jouluakin tärkeämpi juhla. Tällöin kylät ja kaupungit järjestävät kulkueita, joissa lapsille heitetään karkkeja ja leluja.
ruuat.jpg
Lidlin jouluherkut
Jouluruuista kirjoitin viime vuonna. Espanjan jouluherkuista on omaan joulupöytään päässyt vain turrón. Eikä menusta tule edes kinaa Miehen kanssa, koska hänelle mikä tahansa nakit ja muusi on jouluruokaa, jos sitä syödään jouluna 😉

Käyhän lukemassa muiden ulkosuomalaisten joulutunnelmia!
Luukku 12: Tahdon Asiat / USA
Luukku 14: Melkein tropiikissa / Espanja
Luukku 19: Maija Asunta-Johnston

Ruokakori Espanjassa

dav

Olen kirjoittanut Espanjan hintatasosta aikaisemmin ja Periaatteen Naiselta löytyy kattava katsaus täkäläisiin supermarketteihin. Tartuin kuitenkin ulkosuomalaisten bloggaajien ruokakorihaasteeseen ja laitanpa pöytään nyt uunituoreet hinnat muutamista Mercadonasta ostamistani elintarvikkeista *):

Täysjyväleipä 500g 1,45 e
Kahvi 250 g 1,19 e
Maito 1 l 0,58 e
Banaani 1,29 e/ kg
Kananmunat 6 kpl, iso koko 0,95 e
Gouda-juusto 6,7 e / kg
Appelsiinimehu 1 l, 1 e
Sikspäkki omenasiideriä a’2,5 dl 1,95e
Persimon-hedelmät 1,25 e/kg
Mustikat 170g 2,49 e (kalliita, mutta oli pakko saada)

*) Keskipalkka Espanjassa on 1639 e brutto/kk

Munien kilohinta täällä menee koon mukaan. Isot munat on kalliimpia kuin pienet. Jep jep.

Mitä markettien valikoimaan tulee, sanoisin, että aika kattavasti löytyy kaikkea ja uutuuksia näkyy Mercadonaan tulevan vähän väliä. Espanja häviää Suomelle karkkipäivähankinnoissa, mutta voittaa viinapäiväostoksissa. Onko se sitten hyvä vai huono, tiedä häntä.

Maustehyllyn kohdalla tosin monesti ihmettelen, miksi entisellä siirtomaaisännällä on niin köyhät mausteet: kardemumma ja maustepippuri on vakituiseen tuliaistoivelistalla tai haettava Suomi-kaupasta. Tuoreyrttien valikoima ei myöskään ole kovin laaja.

Espanjalaiset eivät myöskään ole makkarakansaa ja napsakat nakit on ostettava Lidlistä. Tuoremakkaraa on enemmän tarjolla.

Lihaa on perusmarketissa kanasta kaniin ja vauvapossuun. File on samoissa hinnoissa tai jopa kalliimpaa kuin Suomessa. Jauheliha oli pienoinen yllätys. Pitkän aikaa ihmettelin että miten se ei edes tuoksu lihalta, kunnes luin paketista, että jauheliha ei ollutkaan lihaa vaan lihavalmiste: yök. Ostan jauhelihan nykyään niin (jos ylipäätään ostan), että pyydän Carrefourissa jauhamaan paistinpalan. Ihme kyllä, Katalonian BonArea supermarketissa jauhelihaan ei ole lisätty suolaa, maissitärkkelystä eikä muutakaan moskaa. Andalusian junttejako tässä nyt höynäytetään?

Miehen pikkuisesta lähimarketista Kataloniassa löytyy myös huomattavasti enemmän valmisruokia kuin etelän marketeista: perusmercadonan tarjonta on perunamunakas (Espanjan peruseines), pitsa ja muutama makaroniannos. Pakastealtaasta löytyy vähän enemmän valikoimaa.

Kaloja, rapuja, mustekaloja, simpukoita ja muita mereneläviä on Espanjassa runsaasti tarjolla tuoreena ja pakasteena.

Suomen jäätelöhyllystä näen välillä jopa unta.

Viime aikojen parannus valikoimiin on tuorehiiva: pullaa ja sämpylöitä voi nyt tehdä ilman että hiivaa pitää metsästää ties mistä leipomoista.

Kevyttuotteet eivät täällä ole mitenkään kovin suuressa suosiossa ja täkäläinen kevytjuusto on karmeaa mautonta pahvia. Vähemmän suolaa sisältäviä leikkeleitä tai juustoja mainostetaan, mutta vähäsuolaista leipää en ole nähnyt.

Jos olisi aikaa, ostaisin tietysti enemmän perinteiseen tyyliin eli hedelmät ja vihannekset torilta, kalat kalakaupasta jne. Mutta hyvin täällä hengissä pysyy muutenkin eikä laihtumaan pääse. Herkuttelun rajoittaminen on ihan yhtä vaikeaa kuin Suomessakin ja täällä lisähaasteena on edullinen viini: ettei ihan joka päivä sortuisi punaviinilasilliseen manchego-juuston ja kinkun kera. Lisäksi on Mies, joka kokkauksillaan pitää minut hyvässä lihassa 😉

Käyhän lukemassa mitä muiden maiden ruokakoreista löytyy!
Irlanti
Saksa
Skotlanti
Yhdysvallat
Sveitsi
Annan versio Espanjan ostoksista
Australia
Turkki
Luxemburg

Harmaakoirahaita ja liikuntaöverit

panellets1

Mies vitsailee, että tulen hänen luokseen vain sen vuoksi, että hänellä on asunnossa keskuslämmitys. Ei pidä paikkaansa: tulen myös sen vuoksi, että Mies on erinomainen kokki ja muutenkin tarjolla on ensiluokkainen täysihoito 🙂

Ihan viiteen tähteen ei kuitenkaan päästy tänä viikonloppuna, sillä sunnuntain pienen kävelylenkin osoittautuminen 20 kilsan vaellukseksi varusteena pelkkä vesipullo, ja siihen päälle pitsanhakuehdotukseni ignooraaminen – ”tää ruoka tulee ihan nopeesti”- droppasi vähän fiilistä. 10 tunnin paaston jälkeen tuskin kukaan osoittaa luonteensa parhaat piirteet. Lisäksi jaloissa painoi edellisen päivän kolmen tunnin pyörälenkki ja perjantain 10 km hölkkä. Toisaalta – nämä nyt on näitä sohvalta huutelevan istumatyöläisen ongelmia…

dav

”Pikku kävelylenkki” kulki pitkin vuorenrinteitä Blanesista Lloret de Mariin. Tästä olisi voinut jatkaa Tossa de Mariin asti, mutta toisella kertaa sitten (note-to-myself: pakkaa varmuuden vuoksi reppuun aina banaani). Ilma oli kesäisen lämmin, Suomen marraskuu oli harmaa muisto.

dav

Reitin varrella, metsän keskellä on kaunis luksushotelli Sant Pere del bosc. Rakennuksessa on aikoinaan ollut mm. luostari ja köyhien sairaala. Eli aika kauas on menty alkuperäisestä liikeideasta. Hotellin yhteydessä on myös Michelin-tähden saanut ravintola (note-to-myself: vaihtoehto banaanille). Terassilta näkyi merelle asti.

dav

Mies ahersi keittiössä myös muina päivinä. Olin harkinnut leipovani omenapiirakkaa, mutta odottamassa olikin katalonialaisia pikkuleipiä (panellets), joita syödään tyypillisesti pyhäinpäivänä. Herkullisia ovat!

panellets2

YouTubesta Mies oli löytänyt Todella Hyvän salaatinkastikeohjeen. Jopa kaltaiseni sipsit-on-kasvisruokaa -tyyppi innostui salaatista. Valkosipuli vähän puraisee, mutta todella raikas yhdistelmä!

kastike

Todella Hyvä salaatinkastike
1 purkki (125g) maustamatonta jogurttia
1 valkosipulin kynsi
4 mintunlehteä
lehtipersiljaa maun mukaan
1 pieni maustekurkku
1 sitruunan mehu
oliiviöljyä maun mukaan, noin 3 rkl

Raasta valkosipulin kynsi jogurttiin. Silppua minttu ja lehtipersilja pieneksi. Pilko maustekurkku kuutioiksi. Sekoita aineet jogurttiin ja anna tekeytyä.

Herkkusuille panelletsien ohje:
125 g sokeria
150 g mantelijauhetta
1 muna
1 sitruunan kuori
100 g pinjansiemeniä
munankeltuaista
kananmunaa voiteluun

Sekoita sokeri, manteli, muna ja sitruunankuori massaksi. Anna tekeytyä jääkaapissa pari tuntia. Muotoile palluroiksi, kasta munankeltuaisessa ja pyörittele pinjansiemenissä. Sivele päälle kananmunaa ja paista 230 astetta, 8 minuuttia.

pescado

Ihmettelette varmaan, että entäs se hai?! Tarjolla oli myös ”pescado adobado a la andaluza” eli marinoitua kalaa andalusialaisittain. Tämä on sen verran korkean tason kokkailua, että jätän suosiolla valmistamisen Miehelle tai menen ravintolaan. Jos joku nyt kuitenkin innostuu, videon voi katsoa täältä. Harmaakoirahain tilalla voi käyttää mitä tahansa muuta vaaleaa kalaa, vaikka siikaa tai kummeliturskaa. Tiesin syöväni haita vasta kun olin popsinut puoli kulhollista kalanpaloja…

Seuraavalla kerralla minulla on keittiövuoro. Saa nähdä, mitä herkkuja loihdin vai tilataanko pitsat 😉

Sisällissota – vaiettu aihe

”Espanjalaiset ovat vuosisatoja tehneet kaikkensa tuhotakseen Espanjan – eivätkä ole siinä onnistuneet”
– Otto von Bismarck

nopasaran
Kuva: Stones Art Emporium

Syyskuun Suomen-vierailulla kävimme todella paljon museoissa (tuli varmaan tehtyä museoenkat!). Monessa museossa oli sisällissotaan liittyvä 100-vuotisteemanäyttely. ”Puolikas appelsiinini” oli välillä ihmeissään. Miten esimerkiksi poliisimuseossa ollut 1918-vuoden tilanteen yksityiskohtainen selostus liittyi Suomen poliisivoimiin? Ja mikä ihmeen mania ylipäätään on kaivella näitä ikäviä tapahtumia?

Mania taikka ei, kävin vielä katsomassa Tampereen työväenteatterin loistavan musikaalin ”Tytöt 1918” ja luin sen päälle melkein yhdeltä istumalta kirjan Veriruusut, johon näytelmä perustuu. En kokenut olevani mitenkään fanaattinen, vaan katsoin, että kuuluu yleissivistykseen tuntea historian kipeätkin asiat. Totesin, että vuoden 1918-tilanne oli sen verran vaikea ja osapuolten näkemykset niin kaukana toisistaan, että aseisiin tarttuminen ei ollut mikään ihme. Sodan jälkeinen kansakunnan nousu ja lukuisat uudistukset kuitenkin olivat ihmeellisen hieno saavutus.

dav

Täällä Espanjassa sisällissotaan (1936-1939) ja sen jälkeiseen diktatuuriin liittyvät asiat tupataan vieläkin painamaan villaisella. Reina Sofian taidemuseossa Madridissa on toki nähtävissä Picasson vaikuttava taideteos Guernica (btw. Picasso asui suurimman osan elämästään Ranskassa!), joka tosin sekin oli New Yorkissa evakossa vuoteen 1981 asti.

Sisällissodan muistomerkit ja historialliset teemanäyttelyt ovat kuitenkin harvassa ja ainoa sisällissodan museo on Cartagenassa Murciassa – joka taas on niin vaikeiden kulkuyhteyksien takana, että harva sinne vahingossa eksyy. Terueliin, Aragoniin
ollaan suunnittelemassa sisällissodan museota (otsikolla ”ensimmäinen sisällissodan museo Espanjassa”) Miksi Teruel? Siellä tapahtui eräs sisällissodan verisimmistä taisteluista, jossa kuoli arviolta 140 000 ihmistä.

maria-ginesta
Maria Ginestá

Madridin lähellä on ”Valle de los Caídos” – ”Kaatuneiden laakso”: Francon rakennuttama muistomerkki, jonne Franco on haudattu. Nykyään muistomerkistä ei olla kovin innostuneita, koska sen rakentamisessa käytettiin vankileirien työvoimaa. Nyt Francon jäännöksiä ollaankin siirtämässä pois muistomerkistä. Asia ei kuitenkaan – espanjalaiseen tapaan – ole mitenkään yksinkertainen vaan mukana on muttaa ja jottaa.

Sisällissodan vankileireillä teloitettiin kymmeniä tuhansia ihmisiä ja terrori ja poliittinen vaino jatkui myös sodan jälkeen. Espanjan sisällissodan uhrien lukumäärää on erittäin vaikea arvioida, koska espanjalaisille – toisin kuin esim. saksalaisille – tilastojen pitäminen ei ole niin nokonuukaa. Arvioidaan kuitenkin että sisällissodan väestötappio maastamuutto ja syntyvyyden lasku huomioiden on noin puoli miljoonaa. Tai miljoona. Tai jotain jossa on monta nollaa. Jokainen ihminen on kuitenkin laulun arvoinen, kuten Veikko Lavi lauloi.

Vuonna 1977 tehty laki yleisestä armahduksesta takasi diktatuurin aikaisille poliittisille vangeille vapauden,  mutta vaati unohtamaan oikeistodiktatuurin aikaiset ihmisoikeusrikkomukset. Historiallisen muistin laki taas syntyi sosialistisen pääministeri José Luis Rodríguez Zapateron aikana. Francolaisjoukot teloittivat hänen republikaanisen isoisänsä vuonna 1936. Lain mukaan mm. joukkohaudat pyritään paikantamaan ja uhrit tunnistamaan valtiovallan varoin. Francolaiset symbolit ja patsaat tulee poistaa ja diktatuurissa maanpakoon ajetut saavat Espanjan kansalaisuuden.

Joukkohautoja on avattu paljon myös yksityisrahoituksella, koska vaikka laki velvoittaa, aikataulua ei ole määrätty. Eli asiat etenevät virallista tietä erittäin hittaaaaaaasti. Jos lainkaan jos ei huvita. Sodan aikana ja sen jälkeen kadonneita on tunnistamatta noin 114 000 (toiseksi eniten maailmassa Kambozan jälkeen), joten hommaa riittää.

Viime aikoina on mediassa ollut esillä tapauksia, joissa diktatuurin aikana vanhemmiltaan sairaalassa varastetut lapset etsivät vanhempiaan. Syytettyjen penkillä on gynekologi, joka kauppasi satoja vauvoja ns. parempiin perheisiin vielä 1970-luvulla. Lapsikauppaa oli diktatuurin aikana erityisesti köyhässä Andalusiassa, jossa sisällissodan jälkeen väestö koostui paljolti lukutaidottomista ja kouluja käymättömistä maatyöläisistä. Tasavaltalaisten kannattajille tai muuten vaan ”moraalittomille äideille” sanottiin sairaalassa, että vauva oli kuollut. Arvioidaan, että nunnat, papit ja lääkärit kauppasivat diktatuurin aikana noin 300 000 lasta.

Täytyy tunnustaa tietämättömyyteni: Luulin, että Espanjan sisällissota syttyi kuten yleensä tuppaavat sisällissodat syttymään: vääryyttä ja sortoa kärsinyt osapuoli nousee kapinaan. Espanjassa näin ei kuitenkaan ollut, vaan sisällissota syttyi armeijan vallankaappauksen seurauksena ja kapinan takana oli ns. hyväosainen väki ja kirkko, joka ei pitänyt liberalismista ja työväestön etujen parantamisesta.
Tätä on todella vaikea käsittää: että löytyy joku joka ei näe mitään ongelmaa siinä, että kaivaa juopaa kansalaisten väliin ja haluaa palata menneisyyteen!
En voi ymmärtää, oikein vihaksi pistää moinen typeryys!

Typeryyttä löytyi toki molemmista osapuolista, ja tokkopa sota mitään järkevää toimintaa muutenkaan on. Barcelonassa tasavaltalaiset tappelivat keskenään ja Antony Beevorin mukaan tasavaltalaiset olisivat jopa voineet voittaa sodan, jos eivät olisi sekoilleet niin tolkuttomasti.

Avopuolison isä on historiafani. Mutta kun kysyn sisällissodasta, kuittaa hän, että ei ole kiinnostunut diktaattoreista. No, diktaattoreita on historia pullollaan, mutta onhan se toki mukavampi muistella Espanjan maailmanherruuden vuosia ja Kolumbuksen retkiä kuin viime vuosisadan ikävämpiä sattumuksia.

Onko sitten parempi, että unohdetaan menneet ja otetaan vaan olutta kulmabaarissa? Käsittelemättömät asiat tuppaavat kuitenkin kiusaamaan sukupolvesta toiseen tavalla taikka toisella, joten ei välttämättä ole hyvä sekään, että teeskennellään muistinmenetystä. Monessa maassa konfliktit ja väkivaltaisuudet ovat arkipäivää tai lähihistoriaa, joten luultavasti niiden käsittely on vieläkin ongelmallisempaa kuin Espanjassa. Ulkosuomalainen, mitkä ovat asuinmaasi vaiettuja asioita?
Entä miten on asuinmaasi sananvapauden laita?

Lisää Espanjan sisällissodasta:
Espanja haluaa siirtää Francisco Francon haudan
Mitä Espanjalle on tapahtunut?
Espanjassa etsitään yhä diktatuurin aikana varastettuja lapsia
Sisällissodan haudat auki Espanjassa
Rtve dokumentti: Vidas robadas
Aistihavaintojen rikkaus Espanjan sisällissodan kuvauksissa
Yksityiskohtainen sodan kuvaus: Antony Beevor: Taistelu Espanjasta
Pio Moa: Los mitos de la guerra civil
No pasaran, Espanjan sisällissodan kulttuurihistoria

Suomi – missä kaikki ihmiset on?

bty
Suomenlinna

Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten sanonut, että tulen viettämään ihanan loman Suomessa, olisin sanonut, että kyseinen henkilö on päästään sekaisin. No, tällainen ihme kuitenkin tapahtui syyskuussa 2018.

En ollut käynyt Suomessa reiluun puoleentoista vuoteen, joten jännäsin hieman, tulisiko jotain kulttuurisokkia vai olisiko kaikki niin kuin ennenkin. Ei tullut sokkia, mutta sen olin unohtanut kuinka rauhallista Suomessa on. Liikennettä ja ihmisiä on käsittämättömän vähän jopa Helsingin keskustassa. Asunnot ovat uskomattoman ihanan hiljaisia ja nukuin kuin tukki. Espanjassa heräilen tuon tuosta ulko-oven kolinaan, kun ei tiedä tuleeko naapuri omaan kotiinsa vai meikäläisen kämppään – onnettoman äänieristyksen vuoksi ei ole lainkaan selvää. Suomen uusi matkailuvaltti voisi olla uniloma!

Kaikki oli niin vihreää ja kaunista. Palvelu ystävällistä. Jäin suu auki tuijottamaan, kun tarjoilija pahoitteli, että jouduimme odottamaan hetken. Ai jouduimme? En huomannut.
Ja kun ilma viilenee ulkona, taloissa on silti lämmintä sisällä. Ihmeellistä! Semmoista se on elämä ensimmäisessä maailmassa.

Oliko joku sitten muuttunut? No ainakin Tampereella ja Helsingissä näkyi olevan valtava rakennus- ja remonttibuumi. Tampereen keskusta oli kuin sotatanner ratikkatyömaan vuoksi. Se oli aika järkytys.

dav
Hämeenkatu palasina

Olinko itse muuttunut? Ainakin puhun kovemmalla äänellä ja piittaamattomasti toisten päälle. Mieskin sanoi bussissa, että ei tarvi huutaa 😀

Miehen ensivisiitti Suomeen oli ilmeisesti myös ihan positiivinen kokemus puolijuoksua tehdystä matkaohjelmasta huolimatta. Yritin oikein tivata, että eikö nyt mitään pahaa sanaa, mutta ei. Suomalaisille tavallinen, plain-old ruotsinristeilykin oli Espanjan Miehelle ihana ”love boat” ❤ No, olihan se sitä, ei voi kieltää…

dav

Ja joka välissä nautittiin munkki- tai pullakahvit eli vararengas on hankittu vyötäisille kylmän talven varalle 😀

dav

Sää oli mitä parhain, aurinko paistoi ja ruska oli alullaan. Ehkä pitäisi tulla marraskuussa uudestaan niin paljastuisi toinen todellisuus.

dav
Pyhäjärvi Pispalanharjulta

Matkalaukussa Malagaan matkasi raparperia, puolukkaa, Oltermannia, karjalanpiirakoita ja paljon suklaata. Niillä pärjää hetken, mutta sitten pitää keksiä jotain.

dav