Huijataanko teillä ulkomaalaisia?

Meilläpäin huijataan. Ainakin yritetään niin perkeleesti.

Ite tein, pitäkää sapuskanne

Yleensä käyn ravintolassa vain Miehen kanssa tai jonkun muun espanjalaisen, jolloin huijaamisyritysten todennäköisyys on pienempi. Viime aikoina olen kuitenkin olosuhteiden pakosta ottanut enemmän riskiä, ja kuukauden aikana on käynyt jo kaksi ns. vahinkoa, jossa laskuun on yritetty ujuttaa kaksinkertainen hinta.

Haaveilen elämästä Norjassa, Suomessa, Saksassa tai jossain muussa rikkaassa maassa, jossa ei ole tarvetta varastaa muilta. Mietin myös kehitysmaissa työskentelyä. Nythän minua kohdellaan ikään kuin kehitysmaan auttajana, vaikka olen ihan tavallinen eu-kansalainen. Joku tässä hommassa mättää ja pahasti.

Miten teillä? Oletteko tahtomattanne huijareiden ja kerjäläisten rahoittajia?

Mainokset

Sitaatteja ja suklaata Suomessa

Kävin Suomessa. Oli kylmää, kaunista ja kallista.

Pilkkuvirhe hinnassa?

Siivosin varastoa ja totesin, että siellä on vain neljä laatikollista tavaroita, jotka ovat tärkeitä (minulle). Eli maallisen mammonan keräämisestä ei ainakaan voi syyttää. Sinne laatikot kuitenkin vielä jäivät, koska en edelleenkään tiedä mihin asettuisin ns. vakituisesti.

Vietin muutaman päivän luksuselämää, joka kohdallani tarkoitti vihreässä kamarissa loikoilua kirjojen ja lehtien parissa. Kello tikitti, välillä tein itselleni Oivariinilla ja Oltermannilla päällystetyn rievänpalan, hörppäsin juhlamokkaa mörkömukista ja nautin jälkiruuaksi Kingiksen tai Fazerinan. Espanjan vuodet ovat vahvistaneet jo ennestään helv*tin pihiä säästäväistä luonnettani, joten alkoholin kulutus jäisi Suomen hinnoilla yhteen saunalonkeroon viikossa. Ihmettelen, miten Suomessa alkoholi voi olla ongelma, sillä oma viinin juontini loppui Alkossa tekemäni turismikierroksen jälkeen kertalaakista.

Kerran päivässä kampesin itseni ylös ja tein metsälenkin rapsakkaassa alkukesän viileydessä. Voisiko näin elää loppuelämänsä? Tai edes siihen asti, kun kaikki kirjat on luettu?

Pihlajat kukassa

Kävin juhlistamassa myös uusia ylioppilaita ja kuuntelin puheita, joissa jaettiin sitaatteja ja elämänohjeita. Omia ohjeita ei taida olla muuta kuin esimerkkejä, mitä ei ainakaan kannata tehdä. Onneksi on fiksumpia.Tässä muutamia lausahduksia puheista ja viimeksi luetusta kirjasta.

”Suhtaudu koettelemuksiin lahjana. Kaikki on materiaa.”

”Miten paljon helpompaa olisi jos voisi saada koko elämänsä opastettuna kierroksena, kiitos.”

”Solujen uudistuminen mahdollistaa kaiken: uuden elämän, uuden asenteen, kirjaimellisesti uudestisyntymisen. Renessanssin.”

Miia Kankimäki: Naiset, joita ajattelen öisin.

”Ota maailma salarakkaaksi.” Esko Valtaoja

”Kaikki ovat omalla tavallaan neroja. Jos arvioi sitä, kuinka hyvin kala on oppinut kiipeämään puuhun, kala on epäonnistunut.” Albert Einstein

Näillä kuvilla mennään – Espanjan asuntoilmoitusten kauhugalleria

Espanja on yksi suuri ”Asuntokaupat sokkona” /Airbnb Kummelin tapaan. Suurta huviani onkin katsella espanjalaisia asuntoilmoituksia. Monesti kuvat ovat niin absurdeja, että ei voi muuta kuin ihmetellä niiden ottajan tarkoitusperiä.

Tässä pieni kooste surkealaatuisia näyttökaappauksia asuntoilmoituksista. Surkeita ovat kuvatkin, joten ei haittaa yhtään. Se, että porukalla ei tunnu olevan minkäänlaista itsekritiikkiä, on toisaalta myös hyvä asia: ei ole kovin suuria paineita onnistua juuri missään kunhan osaa tarpeen tullen feikata riittävästi.

1. Vähintään 10% kuvista telkkari on jäänyt päälle. Kuinka kauan sen sulkemiseen menee, kaksi sekuntia?


2. Kukas se siellä kurkistaa? Monesti kuvan reunassa on käsi, jalka tai oven takana kurkkii joku. Tuleeko henkilökunta kaupantekijäisinä?


3. Siivous on yliarvostettua puuhaa. Joskus on kyllä siivottu ja siitä todisteeksi on jätetty luuta, rikkalapio tai pesuaineet. Tai siivoojan röökit pöydälle.

4.Hei, mikäs tää nappula on? Eli kuvat lattiasta, maasta tai pimeästä nurkasta.  Vaikea yhtäkkiä keksiä miksi kuvat on otettu.

5. P*skan myyjät. Ns monen mahdollisuuksien kohteet, jossa mahdollisuuksien näkeminen voi välillä olla vähän haastavaa. Tai sitten on napattu jotain viiniä vahvempaa ennen kuvaustuokiota.

6. Kalliin p*askan myyjät tai vuokraajat. Näitä on erityisesti suurkaupungeissa kuten Barcelonassa. Tälle porukalle pitäisi tehdä mielentilatesti.


Bonuksena meillä on – kukas muu kuin mörkö!:D

pehmot
Taivas varjele mikä sieltä tulee!

Täältä ja täältä löydät Idealistan koosteet. Edullinen sisäuima-allas on suosikkini 😀 😀

Taas lääkärissä Espanjassa

monkeydoctor

Kaikkien aikojen lukuhitti blogissa on omasta mielestäni tylsähkö tarina siitä, kun kävin silmälääkärissä. Koska aihe ilmeisesti kuitenkin kiinnostaa, kerronpa tässä nyt sitten lisää lääkärikäynneistä.

Ainut hyvä asia Espanjassa auringon ja halvan viinin lisäksi on se, että lääkäriin pääsee julkiselle puolelle nopeasti. Tosin myös systeemi edellyttää sen, sillä kuten sanottu, ilman lääkärintodistusta töistä ei voi olla sekuntiakaan poissa. Niinpä siis korkeassa kuumeessa ja ankarassa vatsataudissakin pitää raahautua terveysasemalle dokumenttia hakemaan, vaikka sitten oksennukset olisivat pitkin terkkarin lattiaa. Ei voi mitään, itsepähän olette byrokratianne kehittäneet.

Lehdistä saimme lukea Antti Rinteen kokemuksista keuhkokuumeen (huonosta) hoidosta täällä Aurinkorannikolla. Oletan (ja voin olla siis väärässä), että kyseessä oli Vithas Xanit yksityissairaala, jossa häntä hoidettiin. Ensimmäinen virhe oli mennä yksityiselle puolelle hoidettavaksi. Täällä Espanjassa nimittäin julkinen terveydenhuolto on laadukkaampaa kuin yksityinen. Ja yleensä myös julkisen puolen palkat ovat parempia kuin yksityisellä puolella. Miettikää vaikka mitä tahansa firmaa Espanjassa ja funtsatkaa, onko tavoitteena ensiluokkainen laatu vai rahat pois asiakkaalta, niin että (halvin mahdollinen) henkilökunta pääsee baariin. Niinpä. Sitähän minäkin. Ei ole Esperit ja Attendot vain suomalaisten ongelma.

Eli: hankkikaa eurooppalainen sairaanhoitokortti ja menkää terkkariin, jos sairastutte lomamatkalla Espanjassa. Älkää menkö yksityiselle lääkäriasemalle tai yksityiseen sairaalaan ainakaan vakavammissa tapauksissa.

Espanjassa ei ole julkisella puolella hammashoitoa. Minulla on työnantajan osittain maksama vakuutus, ja kävin viime viikolla hammastarkastuksessa vakuutusyhtiön hammasklinikalla. Koska tasainen laatu ei kuulu espanjalaiseen kansanperinteeseen, aina on takaraivossa jännitys, että mitähän tästäkin taas tulee. No, tällä kertaa kaikki meni ihan ok. Pieni reikä paikattiin ja se kustansi 41 euroa. Tarkastus – joka täällä on se, että hampaat kuvataan – ja puhdistus eivät maksaneet mitään. Paitsi siis vakuutusmaksun, joka taitaa olla 16 euroa kuussa.

Se täällä on vähän erikoista, että asiakasta / potilasta kohdellaan vastaanotolla kuten huonekalua. Esimerkiksi ihotautilääkärillä kesken kaiken, kun olin lähes alasti ja lääkäri syynäsi luomiani, huoneeseen pyllähti naishenkilö, olisiko ollut sairaanhoitaja, joka muina naisina alkoi sättiä lääkäriä siitä, että tämä oli myöhässä.  Siinä sitten diskuteerasivat aikansa ihan kuin meikäläistä ei olisi ollutkaan. Myös hammaslääkäri ja assistentti jakoivat hampaitteni ääressä yksityiselämäänsä ja pohtivat, onko mäkkäri hyvä paikka järjestää syntymäpäiväjuhlia lapselle.

applePicture
Kuva: Pixabay

Yksityisellä vastaanotolla näköjään myös antibiootti”resepti” kirjoitetaan ilman potilaan nimeä jollekin lappuselle. Eli jos tarvitset nopeasti jotain troppia ilman turhia kommervenkkejä, käy huutelemassa toiveesi yksityislääkärin ovella. Muutoin ja etenkin julkisella puolella täällä rakastetaan kaikenlaisia tutkimuksia: verikokeita, kuvia, tutkimuksia ja analyysiä tehdään joka yskäisystä runsaasti. Mikäs siinä, jos veroeuroja riittää.

Suomen lehdissä on kovasti ollut juttua burn outista, masennuksista ym. mielen häiriöistä. Tuntuu kuin koko maa olisi vauvasta vaariin jonkun ahdistuksen vallassa. Kysyin kaveriltani, onko Espanjassa vastaavia ongelmia kellään ja hän ei oikein ymmärtänyt koko kysymystä. Sanoi, että on varmaan rikkaiden maiden ongelma moinen.

Vielä tuli mieleen, että Espanjassa töistä voi olla pois silloin, jos jotakin sukulaista pitää viedä lääkäriin tai sairaalaan. Harva se päivä on työkavereiden puoliso, äiti, isä, anoppi, lapsi, sisko tai kumminkaima saattajaa vailla. En tiedä, ovatko käynnit oikeita vai keksittyjä, mutta kovasti on porukalla fyysistä vaivaa vaikkei henkimaailman ongelmia kukaan tuntisi. Minulla on nyt niin pitkältä ajalta saattokäynnit piikissä, että taidan olla pari kuukautta pelkästään saattamassa sukulaisia lääkäriin. Kyllä siinä kestää, kun matkaakin on 4000 kilometriä!

PS. Vithasin vastaanotolla on valelääkäreiden lisäksi myös suomalaisia lääkäreitä.

Ikävä, rasisti, ikävä rasisti

dav

Jos ei jo tähän mennessä ole tullut selväksi, tämä minun ja Espanjan suhde on lähinnä match made in hell eikä heaven. Olen matkustellut aika paljon ja asunut jonkin aikaa myös USA:ssa, joten kieltäydyn syyttämästä itseäni tästä parisuhdeongelmasta. Tällä hetkellä siedämme Espanjan kanssa toisiamme jäätävän hiljaisen halveksunnan vallitessa. Onneksi ei ole pelkoa, että paikallisten kanssa olisi liiemmin kanssakäymistä. Tämä aluksi hieman häiritsi, kun kuvittelin, että asiaan kuuluu jotenkin integroitua yhteiskuntaan. Unohdetaan vaan suosiolla tämä hippien ja kukkahattutätien utopia, parempi kaikille.

Helmut
Suomessa olin mielestäni ns. hyvä ihminen: tein vapaaehtoistyötä ja ajattelin, että yhteisö on muutkin kuin ne ihmiset, jotka olen tuntenut 40 vuotta. Reilun kahden Espanjassa vietetyn vuoden aikana minusta on kuitenkin tullut oman elämäni Donald Trump: ilmastohysteriaa vastustava rasisti. Ennen kuin tuomitsette: On vaikea säilyttää periaatteensa, jos elää ilmastovälinpitämättömien rasistien joukossa.

tanssi1
Ilmastonmuutos oli Suomen vaaleissa tärkeä teema ja näyttää olevan myös kynnyskysymys hallitusneuvotteluissa. Espanjan vaalipaneelissa ei ympäristöasioihin tai ilmastonmuutokseen viitattu kuin korkeintaan sivulauseessa. Edellisissä vaaleissa taisi PP:n ohjelmassa olla jopa sellainen lause, että Espanja kyllä osallistuu ilmastotalkoisiin, jos EU sen rahoittaa. Miksi siis pikkuisen Suomen pitäisi sahata omaa oksaansa, jos täällä kukaan ei laita tikkua ristiin? Paitsi silloin, jos sen varjolla voi nyhtää vähän EU-rahoja itselle ja kavereille tekaistujen ympäristöohjelmien varjolla.

Espanjassa on ollut asutusta tuhansia vuosia, joten rasismi Espanjassa ei ole humalaisten möläyttelyä kuten Suomessa, vaan pikemminkin ”sivistynyttä” välinpitämättömyyttä, niskojen nakkelua ja kuoliaaksi vaikenemista. Maa elää turismista, mutta ”rento fiilis” on tuntematon käsite ja turisti vain välttämätön paha, jonka olisi syytä mennä kotiinsa pois häiritsemästä jahka on rahansa jättänyt. Anteeksi vaan, mutta kuulostaa ihan Afrikalta: valkoinen mies on rikas, hänen velvollisuutensa on rahoittaa vähempiosaisia. Tämmöisiä maita on EU:ssa, ollaanko siis samalla viivalla?

On muodikasta taivastella oikeistopopulisteja, kuten Vox ja Perussuomalaiset. Arvostan kuitenkin sitä, että nämä puolueet ovat avoimesti rasisteja eivätkä teeskentele muuta. On parempi sanoa suoraan kuin jäädä Hussein al-Taeen tavoin valheiden verkkoon. Kun täällä hiukan kaivaa niin johan tulee esiin espanjalaisten todelliset mielipiteet marokkolaisista, afrikkalaisista, dominikaaneista, romanialaisista ja turisteista (tähän niputetaan kaikki muut ei-espanjankieliset ulkomaalaiset). Mustalaisista nyt puhumattakaan.

Chile
Kuvat ovat Fuengirolan kansainvälisiltä markkinoilta. Olen iloinen, että paikallisille tarjotaan turvallista rajapintaa muihin kulttuureihin, vaikka se olisikin vain nakkisämpylä tai Helmutin yhden miehen bändi. Espanjassa asuu paljon eteläamerikkalaisia, joten näiden maiden casetat olivat ääriään myöten täynnä entisiä maanmiehiä ja -naisia. Chileläisten lasten tanssiessa näin, kuinka yleisö pyyhki vaivihkaa kyyneleitä silmännurkastaan ja ikävä oli käsinkosketeltava. Suomen casetassa en kuitenkaan mennyt kyynelehtimään Karhu-tölkkien viereen 😀

karhu

Politiikkaa Espanjassa osa 1: korruptio

Karhukopla
Kuva:Fandom.com

Espanjassa poliitikon synonyymi on korruptoitunut, omaa etuaan tavoitteleva roisto. Kansalaiset eivät ajattele, että joku osallistuisi politiikkaan motiivinaan halu parantaa asioita. Ehei, poliitikot yrittivät vain tunkea muiden rahoja omiin taskuihinsa, kavereiden taskuihin ja salaisille pankkitileille.

Penseän kyyninen suhtautuminen ei suinkaan ole tuulesta temmattu, sillä julkisen sektorin korruptoituneisuuslistassa (CPI) Espanja on sijalla 40. Vähemmän korruptoituneita ovat mm. Chile, Botswana ja Bhutan.

LuisBarcenaselpais
Luis Bárcenas. Kuva: el Pais

Viimeistäedellinen hallitus kaatui maan historian suurimman korruptioskandaalin, ns. vyöjutun ”caso Gürtel”, vuoksi. Oikeistopuolue PP oli hukannut vuosien aikana arviolta 120 miljardia julkisia varoja ja mm. pääministeri Rajoylle oli vuosikausia maksettu ylimääräisiä karkkirahoja. Pääjehut Correa (vyömies) ja Bárcenas tuomittiin vuosikymmeniksi eli käytännössä loppuiäksi vankilaan. Liian lepsu tuomio mielestäni tuollainen valtion täyshoito. Olisi laitettu katuja lakaisemaan nimikyltti selässä.

ChavesGrinanelEspanol
Chaves ja Griñan. Kuva: El Español.

Andalusiaa vuosikymmenet hallinnut vasemmistopuolue Psoe ei ole yhtään sen puhtaampi pulmunen. Andalusiassa jaettiin julkista rahaa (mm. EU:n sosiaalirahastosta) 1,5 miljardin verran haamukoulutuksiin, eli työllisyyskursseihin, joissa ei itse asiassa ollut koulutettavia lainkaan. Herrat Chaves ja Griñan puolestaan hassasivat 855 miljoonaa ns. Ere-jutussa tekaistuihin eläkepaketteihin, yritystukiin ja siinä sivussa kokaiiniin ja maksullisiin naisiin.

JuanAntonioRocaElMundo
Juan Antonio Roca. Mistä käärmeenpesästä näitä setämiehiä sikiää… Kuva: El Mundo

Osataan sitä suhmuroida myös paikallistasolla. Marbellassa vaikutti talouspäällikkönä Juan Antonio Roca, jonka johdolla julkisia varoja hukattiin 670 miljoonan edestä. Rahoja on saatu takaisin noin 10 prosenttia. Jos kiinnostaa, voi osallistua talkoisiin ostamalla vaikka tonnin taulun tai hotellin 12 miljoonalla.

Mistä korruptio sitten johtuu? Vaikea sanoa. Olisiko kansanluonne? Jo muinoin Cervantes lausahti, että ”España es un país de picaros” eli Espanja on kelmien maa. Sanonnat, kuten ”Pisa o te pisan” eli ”tallaa tai tule tallatuksi” eivät anna mitenkään ylevää kuvaa kansasta.

Yksi selitys on, että erityisesti köyhillä seuduilla poliittiset puolueet toimivat ikäänkuin mafioina, jotka ottavat suojiinsa. ”Annan sulle satasen, jos et kerro kenellekään.” Lisäksi Espanja ylpeilee pitkällä historiallaan, mutta on kuitenkin suhteellisen uusi demokratia, joka ei oikein tiedä mitä demokratiallaan tekisi. Katsokaa vaan Suomen itänaapuria. Sama homma siellä vielä pahempana. Espanjassa myös rakenteet mahdollistavat korruption eli oikeuslaitos on politiikkaan kytköksissä. Tämän ongelman ratkaiseminen vaatisi perustuslain muuttamista. Uudistamista vaativia ei kas kummaa ole ilmaantunut, vaikka viime aikoina vanhat puolueet ovat menettäneet kannatustaan uusille puolueille, joita nousee kuin aurinkovarjoja heinäkuisella rannalla.

Setämiehet istuvat nyt vankilassa tai ovat tuomionsa suorittaneet, kuten Roca, joka käy nilkkapanta jalassa hyväntekeväisyystöissä.

Entä miten kävi vyöjutun avaintodistajalle, Ana Garridolle, joka ennen työskenteli Bobadilla del Monten kunnantalolla. Hänet savustettiin ulos työpaikastaan –  luonnollisesti. Hän joutui myymään asuntonsa ja yrittää nyt elättää itsensä myymällä koruja markkinoilla.

CostOfCorruption
Raportti korruption kustannuksista: The Greens European Free Alliance

Mitä ajatuksia tämä kaikki herättää? Ikävä kyllä joudun maksamaan Espanjaan veroni, sillä mieluummin polttaisin rahat. Semmoisia tässä mietin.

Hurja vaalikevät Espanjassa

dav

Kevät tulee keikkuen: linnut livertävät, päivät pitenevät ja turisteja on jo rannalla pötköttelemässä. Talvi meni ilman sateita ja sähkölasku oli parikymppiä pienempi kuin viime vuoden helmikuussa, hip hurraa! Täysin egoistinen piittaamattomuuteni ilmaston lämpenemisestä johtuu vain ja ainoastaan puutteellisesta espanjalaisesta infrasta. Pahoittelut siitä.

Tänä keväänä on peräti neljät vaalit: huhtikuussa Suomen eduskuntavaalit, toukokuussa Espanjan kunnallisvaalit ja europarlamenttivaalit. 28.4. on vielä ylimääräiset Espanjan parlamenttivaalit, joissa tosin en valitettavasti saa äänestää. Nykyinen sosialistihallitus ei saanut budjettiesitystään läpi, joten kansa laitetaan uudestaan ääniuurnille. Mainittakoon että kyse on tämän vuoden budjetista, eli pikkasen myöhässä ollaan.

Vaihteluna työ-mercadona-lenkki-skype-nukkumaan-toista5kertaa -rutiinille olen käynyt Suomen eduskuntavaaliehdokkaiden vaalitilaisuuksissa, joita täällä Aurinkorannikolla on pidetty yllättävän paljon. Suomen teiden kunto, soteuudistus tai susikanta ei ihan päällimmäisenä huolena ole itsellä, mutta onhan se kiva käydä tapakset nauttimassa. Ennen tarjottiin Kulta Mokkaa lettivehnäsellä, niin se maailma muuttuu.

nfd
Vaalievästä

Ulkosuomalaiset eivät ole kovin innokkaita äänestäjiä: vain noin 10 prosenttia vajaasta 300 000 äänioikeutetusta ulkosuomalaisesta äänestää. Enkä ihmettele: itsekin äänestäisin mieluummin Espanjan eduskuntavaaleissa, sillä mielestäni täällä on sata kertaa enemmän asioita, jotka kaipaisivat muutosta. Suomen ”ongelmat” näyttävät Espanjasta käsin usein turhalta marinalta.

Vaalitilaisuuksien yleisö koostui sattuneista syistä suurelta osalta täällä talvehtivista eläkeläisistä ja poliitikkojen viesti oli kuulijakunnan kiinnostuksen mukainen: eläkkeiden taitettu indeksi, sote ja vanhustenhoito herättivät keskustelua. Ehkä täällä ei ihan sitä kaikkein köyhintä eläkeläisväkeä ole, mutta kaikki tietysti haluavat parantaa omia asioitaan, mikäs siinä.

dig
Liike Nyt ei ihan uponnut kohdeyleisöön, koska oli nuorison, yrittäjien ja suoran somevaikuttamisen asialla. Itse en tiennyt mitään koko puolueesta (joka ei ole puolue), mutta mielenkiintoisia ajatuksia. Ulkosuomalaisia voisi kiinnostaa se, että keräävät mielipiteitä sähköpostilla, joten vaikuttaminen etänäkin onnistuu.

Antti ”kanki” Kaikkonen oli eniten ns. perinteinen kansaan menevä poliitikko. Kun kerroin Kaikkosesta Miehelle ennen tilaisuutta, hän kysyi, oliko jotain politiikkaan liittyviä asioita tanssikilpailun, vaalirahakohun, avioeron, adoption, lapsettomuuden ja muiden juorujen lisäksi. Ei löytynyt. Skumpat ja tapakset nautittiin ja (entisen) hallituksen kehumista kuunneltiin.

dig
Kokoomuksen asialla oli Kalle Jokinen. Yrittäjien, ja joku sanoisi hyväosaisten sanomaa levittämässä. Englannin kielen proffa tosin aikanaan tokaisi, että Amerikassa kaikki Suomen puolueet olisivat kommunisteja, joten riippuu mistä roikkuu. Kallen viestistä voi rivien välistä lukea, että ulkosuomalaisten olisi ennemmin tai myöhemmin hyvä palata kotiin ja lopettaa höpsöt seikkailut. Kalle, olen ovesi takana, jos materia tarttuu tuulettimeen 🙂

Kävin myös Perussuomalaisten tilaisuudessa kuuntelemassa Jussi Halla-Ahoa. Hän ei ole mikään tyhmä mies, mutta korrekti, introvertti älykkö ei ehkä menesty parhaiten politiikassa. Perussuomalaisten virallinen viesti ei välttämättä ole se radikaali rasisti, mitä media esittää. Tilaisuudessa olleiden kommentit tosin nostattivat hieman kulmakarvoja etenkin kun olemme Suomen rajojen ulkopuolella. Ja se tuli selväksi, että puolue ei ole muslimeille.

Parin viikon päästä olisi vielä demareiden agitaatio. Olen kuitenkin jo vaalikoneesta ehdokkaan valinnut, joten keskityn jatkossa Suomen täsmämarkkinointiin työkaverille (ei olisi haittamaahanmuuttaja) ja kulttuuritapahtumiin. Sunnuntaina on ohjelmassa Danny ja Armi Erika.

Espanjan politiikasta seuraavalla kertaa, mikä onkin varsin mielenkiintoista. Ottakaa kossuvissy ennenkuin luette. Ja muistakaa äänestää!