Luukku 14: Kakkaava halko ja muita jouluperinteitä Espanjassa

dav
Caga Tió
Tämä postaus on osa ulkosuomalaisten bloggaajien joulukalenteria. Postauksen lopussa löytyy lista kaikista osallistuvista blogeista, käy kurkkaamassa!
#ulkosuomalaistenjoulukalenteri2018

Ensimmäisenä adventtiviikonloppuna kuuntelin huuli pyöreänä Radio Suomesta, kuinka suomalaisten jouluvalmistelut olivat lähteneet käyntiin ja mitä askarteluja ja leipomuksia oli jo aloitettu. Täällä Espanjassa moinen kuukauden kestävä joulusavotta on jos ei nyt ennenkuulumatonta, niin ainakin erittäin harvinaista. ”Joulukiirettä pakoon aurinkorannikolle”, mainosti nettisivukin, joten uskottava se oli: Espanjassa joulu tulee ilman valmisteluja.
dav
Lloret de Mar´in jouluvalot
Joitakin sisä- ja ulkosuomalaisia ahdistavat suomalaisten juhlapyhien koko kansalle yhteiset ruuat ja traditiot, mutta minulla on ikävä paitsi perhettä ja ystäviä, myös Suomen joulua: joululauluja, joulumarkkinoita, glögiä, joulukoristeita, joulupukkia, kinkkua, rosollia, laatikoita, lohta, konvehteja, joulusaunaa, joulusiivousta. Täällä Espanjassa koko repertuaarin järjestäminen onnistuisi varmaan, mutta vaatisi kuitenkin extra eforttia. Tyhjästä pitäisi aloittaa, sillä talouden ainut joulukoristekin on tällä hetkellä Katalonian erikoisuus: kakkaava halko, Caga Tió eli kakkasetä.

Moni lapsi ja aikuinenkin uskoo joulupukin tuovan lahjat, mutta Kataloniassa ruokitaan joulukuun ajan halkoa, joka sitten kakkaa lahjat tarpeeksi syötyään. Vatsantoimistusta jouduttaakseen lapset vielä hakkaavat poloista halkosetää. Harva toivoo lahjaksi sitä itteensä, mutta täällä etelässä tuotos onkin jalostunut turrón-makeisiksi.
Joulun ihme sekin.
caganerTrump
Trump isolla hädällä
Kataloniassa ollaan ihastuttu vessa-aiheeseen, sillä toinen joulukoriste on Caganer ”kakkaaja”, joka laitetaan seimeen Jeesuksen, Marian ja muiden sankareiden joukkoon.

Seimi kuuluu vahvasti Espanjan jouluperinteeseen ja seimiasetelma löytyy joka kylästä. Tänä vuonna kylän seimi on saanut haaksirikkoisen veneen muodon. Jouluvaloja on myös runsaasti, erityisesti liikenneympyröissä, joita täällä suositaan. Kotien ikkunoissa valoja näkyy vähemmän ja voisin vannoa että yhdelläkään espanjalaisella ei ole jouluverhoja.
seimi1.jpg
22.12. On tärkeä päivä: silloin Espanjassa on joululottoarvonta. Kaikkien toiveissa on paksukaisen ”el gordo” voittaminen. Arpa ”decimo” maksaa 20 euroa, ja sillä voi maksimissaan voittaa 400 000 euroa eli ihan miljonääriksi ei lottoamalla pääse. Tapana on myös ostaa isompi 200 euron ” billete” porukkalottona esim. työpaikalla. Huijatuksi tulemisen vaaroista muistutetaan joka vuosi ja neuvotaan miten erottaa huijauskupongit aidoista.

28.12. Espanjassa on ”día de los inocentes” eli paikallinen aprillipäivä. Viime vuoden keksittyjä uutisia olivat mm. se, että Cristiano Ronaldo palautti Kultaisen pallon ja Barcelonan metron budjettia joudutaan kasvattamaan, koska ihmiset hajoittavat kiukuspäissään junien metallitankoja, kun junat ovat myöhässä.

Juhlakauden kruunaa loppiainen: kolmen kuninkaan päivä, joka on ehkä jouluakin tärkeämpi juhla. Tällöin kylät ja kaupungit järjestävät kulkueita, joissa lapsille heitetään karkkeja ja leluja.
ruuat.jpg
Lidlin jouluherkut
Jouluruuista kirjoitin viime vuonna. Espanjan jouluherkuista on omaan joulupöytään päässyt vain turrón. Eikä menusta tule edes kinaa Miehen kanssa, koska hänelle mikä tahansa nakit ja muusi on jouluruokaa, jos sitä syödään jouluna 😉
Käyhän lukemassa muiden ulkosuomalaisten joulutunnelmia!
Luukku 12: Tahdon Asiat / USA
Luukku 14: Melkein tropiikissa / Espanja
Luukku 19: Maija Asunta-Johnston
Mainokset

Ruokakori Espanjassa

dav

Olen kirjoittanut Espanjan hintatasosta aikaisemmin ja Periaatteen Naiselta löytyy kattava katsaus täkäläisiin supermarketteihin. Tartuin kuitenkin ulkosuomalaisten bloggaajien ruokakorihaasteeseen ja laitanpa pöytään nyt uunituoreet hinnat muutamista Mercadonasta ostamistani elintarvikkeista *):

Täysjyväleipä 500g 1,45 e
Kahvi 250 g 1,19 e
Maito 1 l 0,58 e
Banaani 1,29 e/ kg
Kananmunat 6 kpl, iso koko 0,95 e
Gouda-juusto 6,7 e / kg
Appelsiinimehu 1 l, 1 e
Sikspäkki omenasiideriä a’2,5 dl 1,95e
Persimon-hedelmät 1,25 e/kg
Mustikat 170g 2,49 e (kalliita, mutta oli pakko saada)

*) Keskipalkka Espanjassa on 1639 e brutto/kk

Munien kilohinta täällä menee koon mukaan. Isot munat on kalliimpia kuin pienet. Jep jep.

Mitä markettien valikoimaan tulee, sanoisin, että aika kattavasti löytyy kaikkea ja uutuuksia näkyy Mercadonaan tulevan vähän väliä. Espanja häviää Suomelle karkkipäivähankinnoissa, mutta voittaa viinapäiväostoksissa. Onko se sitten hyvä vai huono, tiedä häntä.

Maustehyllyn kohdalla tosin monesti ihmettelen, miksi entisellä siirtomaaisännällä on niin köyhät mausteet: kardemumma ja maustepippuri on vakituiseen tuliaistoivelistalla tai haettava Suomi-kaupasta. Tuoreyrttien valikoima ei myöskään ole kovin laaja.

Espanjalaiset eivät myöskään ole makkarakansaa ja napsakat nakit on ostettava Lidlistä. Tuoremakkaraa on enemmän tarjolla.

Lihaa on perusmarketissa kanasta kaniin ja vauvapossuun. File on samoissa hinnoissa tai jopa kalliimpaa kuin Suomessa. Jauheliha oli pienoinen yllätys. Pitkän aikaa ihmettelin että miten se ei edes tuoksu lihalta, kunnes luin paketista, että jauheliha ei ollutkaan lihaa vaan lihavalmiste: yök. Ostan jauhelihan nykyään niin (jos ylipäätään ostan), että pyydän Carrefourissa jauhamaan paistinpalan. Ihme kyllä, Katalonian BonArea supermarketissa jauhelihaan ei ole lisätty suolaa, maissitärkkelystä eikä muutakaan moskaa. Andalusian junttejako tässä nyt höynäytetään?

Miehen pikkuisesta lähimarketista Kataloniassa löytyy myös huomattavasti enemmän valmisruokia kuin etelän marketeista: perusmercadonan tarjonta on perunamunakas (Espanjan peruseines), pitsa ja muutama makaroniannos. Pakastealtaasta löytyy vähän enemmän valikoimaa.

Kaloja, rapuja, mustekaloja, simpukoita ja muita mereneläviä on Espanjassa runsaasti tarjolla tuoreena ja pakasteena.

Suomen jäätelöhyllystä näen välillä jopa unta.

Viime aikojen parannus valikoimiin on tuorehiiva: pullaa ja sämpylöitä voi nyt tehdä ilman että hiivaa pitää metsästää ties mistä leipomoista.

Kevyttuotteet eivät täällä ole mitenkään kovin suuressa suosiossa ja täkäläinen kevytjuusto on karmeaa mautonta pahvia. Vähemmän suolaa sisältäviä leikkeleitä tai juustoja mainostetaan, mutta vähäsuolaista leipää en ole nähnyt.

Jos olisi aikaa, ostaisin tietysti enemmän perinteiseen tyyliin eli hedelmät ja vihannekset torilta, kalat kalakaupasta jne. Mutta hyvin täällä hengissä pysyy muutenkin eikä laihtumaan pääse. Herkuttelun rajoittaminen on ihan yhtä vaikeaa kuin Suomessakin ja täällä lisähaasteena on edullinen viini: ettei ihan joka päivä sortuisi punaviinilasilliseen manchego-juuston ja kinkun kera. Lisäksi on Mies, joka kokkauksillaan pitää minut hyvässä lihassa 😉

Käyhän lukemassa mitä muiden maiden ruokakoreista löytyy!
Irlanti
Saksa
Skotlanti
Yhdysvallat
Sveitsi
Annan versio Espanjan ostoksista
Australia
Turkki
Luxemburg

Harmaakoirahaita ja liikuntaöverit

panellets1

Mies vitsailee, että tulen hänen luokseen vain sen vuoksi, että hänellä on asunnossa keskuslämmitys. Ei pidä paikkaansa: tulen myös sen vuoksi, että Mies on erinomainen kokki ja muutenkin tarjolla on ensiluokkainen täysihoito 🙂

Ihan viiteen tähteen ei kuitenkaan päästy tänä viikonloppuna, sillä sunnuntain pienen kävelylenkin osoittautuminen 20 kilsan vaellukseksi varusteena pelkkä vesipullo, ja siihen päälle pitsanhakuehdotukseni ignooraaminen – ”tää ruoka tulee ihan nopeesti”- droppasi vähän fiilistä. 10 tunnin paaston jälkeen tuskin kukaan osoittaa luonteensa parhaat piirteet. Lisäksi jaloissa painoi edellisen päivän kolmen tunnin pyörälenkki ja perjantain 10 km hölkkä. Toisaalta – nämä nyt on näitä sohvalta huutelevan istumatyöläisen ongelmia…

dav

”Pikku kävelylenkki” kulki pitkin vuorenrinteitä Blanesista Lloret de Mariin. Tästä olisi voinut jatkaa Tossa de Mariin asti, mutta toisella kertaa sitten (note-to-myself: pakkaa varmuuden vuoksi reppuun aina banaani). Ilma oli kesäisen lämmin, Suomen marraskuu oli harmaa muisto.

dav

Reitin varrella, metsän keskellä on kaunis luksushotelli Sant Pere del bosc. Rakennuksessa on aikoinaan ollut mm. luostari ja köyhien sairaala. Eli aika kauas on menty alkuperäisestä liikeideasta. Hotellin yhteydessä on myös Michelin-tähden saanut ravintola (note-to-myself: vaihtoehto banaanille). Terassilta näkyi merelle asti.

dav

Mies ahersi keittiössä myös muina päivinä. Olin harkinnut leipovani omenapiirakkaa, mutta odottamassa olikin katalonialaisia pikkuleipiä (panellets), joita syödään tyypillisesti pyhäinpäivänä. Herkullisia ovat!

panellets2

YouTubesta Mies oli löytänyt Todella Hyvän salaatinkastikeohjeen. Jopa kaltaiseni sipsit-on-kasvisruokaa -tyyppi innostui salaatista. Valkosipuli vähän puraisee, mutta todella raikas yhdistelmä!

kastike

Todella Hyvä salaatinkastike
1 purkki (125g) maustamatonta jogurttia
1 valkosipulin kynsi
4 mintunlehteä
lehtipersiljaa maun mukaan
1 pieni maustekurkku
1 sitruunan mehu
oliiviöljyä maun mukaan, noin 3 rkl

Raasta valkosipulin kynsi jogurttiin. Silppua minttu ja lehtipersilja pieneksi. Pilko maustekurkku kuutioiksi. Sekoita aineet jogurttiin ja anna tekeytyä.

Herkkusuille panelletsien ohje:
125 g sokeria
150 g mantelijauhetta
1 muna
1 sitruunan kuori
100 g pinjansiemeniä
munankeltuaista
kananmunaa voiteluun

Sekoita sokeri, manteli, muna ja sitruunankuori massaksi. Anna tekeytyä jääkaapissa pari tuntia. Muotoile palluroiksi, kasta munankeltuaisessa ja pyörittele pinjansiemenissä. Sivele päälle kananmunaa ja paista 230 astetta, 8 minuuttia.

pescado

Ihmettelette varmaan, että entäs se hai?! Tarjolla oli myös ”pescado adobado a la andaluza” eli marinoitua kalaa andalusialaisittain. Tämä on sen verran korkean tason kokkailua, että jätän suosiolla valmistamisen Miehelle tai menen ravintolaan. Jos joku nyt kuitenkin innostuu, videon voi katsoa täältä. Harmaakoirahain tilalla voi käyttää mitä tahansa muuta vaaleaa kalaa, vaikka siikaa tai kummeliturskaa. Tiesin syöväni haita vasta kun olin popsinut puoli kulhollista kalanpaloja…

Seuraavalla kerralla minulla on keittiövuoro. Saa nähdä, mitä herkkuja loihdin vai tilataanko pitsat 😉

Sisällissota – vaiettu aihe

”Espanjalaiset ovat vuosisatoja tehneet kaikkensa tuhotakseen Espanjan – eivätkä ole siinä onnistuneet”
– Otto von Bismarck

nopasaran
Kuva: Stones Art Emporium

Syyskuun Suomen-vierailulla kävimme todella paljon museoissa (tuli varmaan tehtyä museoenkat!). Monessa museossa oli sisällissotaan liittyvä 100-vuotisteemanäyttely. ”Puolikas appelsiinini” oli välillä ihmeissään. Miten esimerkiksi poliisimuseossa ollut 1918-vuoden tilanteen yksityiskohtainen selostus liittyi Suomen poliisivoimiin? Ja mikä ihmeen mania ylipäätään on kaivella näitä ikäviä tapahtumia?

Mania taikka ei, kävin vielä katsomassa Tampereen työväenteatterin loistavan musikaalin ”Tytöt 1918” ja luin sen päälle melkein yhdeltä istumalta kirjan Veriruusut, johon näytelmä perustuu. En kokenut olevani mitenkään fanaattinen, vaan katsoin, että kuuluu yleissivistykseen tuntea historian kipeätkin asiat. Totesin, että vuoden 1918-tilanne oli sen verran vaikea ja osapuolten näkemykset niin kaukana toisistaan, että aseisiin tarttuminen ei ollut mikään ihme. Sodan jälkeinen kansakunnan nousu ja lukuisat uudistukset kuitenkin olivat ihmeellisen hieno saavutus.

dav

Täällä Espanjassa sisällissotaan (1936-1939) ja sen jälkeiseen diktatuuriin liittyvät asiat tupataan vieläkin painamaan villaisella. Reina Sofian taidemuseossa Madridissa on toki nähtävissä Picasson vaikuttava taideteos Guernica (btw. Picasso asui suurimman osan elämästään Ranskassa!), joka tosin sekin oli New Yorkissa evakossa vuoteen 1981 asti.

Sisällissodan muistomerkit ja historialliset teemanäyttelyt ovat kuitenkin harvassa ja ainoa sisällissodan museo on Cartagenassa Murciassa – joka taas on niin vaikeiden kulkuyhteyksien takana, että harva sinne vahingossa eksyy. Terueliin, Aragoniin
ollaan suunnittelemassa sisällissodan museota (otsikolla ”ensimmäinen sisällissodan museo Espanjassa”) Miksi Teruel? Siellä tapahtui eräs sisällissodan verisimmistä taisteluista, jossa kuoli arviolta 140 000 ihmistä.

maria-ginesta
Maria Ginestá

Madridin lähellä on ”Valle de los Caídos” – ”Kaatuneiden laakso”: Francon rakennuttama muistomerkki, jonne Franco on haudattu. Nykyään muistomerkistä ei olla kovin innostuneita, koska sen rakentamisessa käytettiin vankileirien työvoimaa. Nyt Francon jäännöksiä ollaankin siirtämässä pois muistomerkistä. Asia ei kuitenkaan – espanjalaiseen tapaan – ole mitenkään yksinkertainen vaan mukana on muttaa ja jottaa.

Sisällissodan vankileireillä teloitettiin kymmeniä tuhansia ihmisiä ja terrori ja poliittinen vaino jatkui myös sodan jälkeen. Espanjan sisällissodan uhrien lukumäärää on erittäin vaikea arvioida, koska espanjalaisille – toisin kuin esim. saksalaisille – tilastojen pitäminen ei ole niin nokonuukaa. Arvioidaan kuitenkin että sisällissodan väestötappio maastamuutto ja syntyvyyden lasku huomioiden on noin puoli miljoonaa. Tai miljoona. Tai jotain jossa on monta nollaa. Jokainen ihminen on kuitenkin laulun arvoinen, kuten Veikko Lavi lauloi.

Vuonna 1977 tehty laki yleisestä armahduksesta takasi diktatuurin aikaisille poliittisille vangeille vapauden,  mutta vaati unohtamaan oikeistodiktatuurin aikaiset ihmisoikeusrikkomukset. Historiallisen muistin laki taas syntyi sosialistisen pääministeri José Luis Rodríguez Zapateron aikana. Francolaisjoukot teloittivat hänen republikaanisen isoisänsä vuonna 1936. Lain mukaan mm. joukkohaudat pyritään paikantamaan ja uhrit tunnistamaan valtiovallan varoin. Francolaiset symbolit ja patsaat tulee poistaa ja diktatuurissa maanpakoon ajetut saavat Espanjan kansalaisuuden.

Joukkohautoja on avattu paljon myös yksityisrahoituksella, koska vaikka laki velvoittaa, aikataulua ei ole määrätty. Eli asiat etenevät virallista tietä erittäin hittaaaaaaasti. Jos lainkaan jos ei huvita. Sodan aikana ja sen jälkeen kadonneita on tunnistamatta noin 114 000 (toiseksi eniten maailmassa Kambozan jälkeen), joten hommaa riittää.

Viime aikoina on mediassa ollut esillä tapauksia, joissa diktatuurin aikana vanhemmiltaan sairaalassa varastetut lapset etsivät vanhempiaan. Syytettyjen penkillä on gynekologi, joka kauppasi satoja vauvoja ns. parempiin perheisiin vielä 1970-luvulla. Lapsikauppaa oli diktatuurin aikana erityisesti köyhässä Andalusiassa, jossa sisällissodan jälkeen väestö koostui paljolti lukutaidottomista ja kouluja käymättömistä maatyöläisistä. Tasavaltalaisten kannattajille tai muuten vaan ”moraalittomille äideille” sanottiin sairaalassa, että vauva oli kuollut. Arvioidaan, että nunnat, papit ja lääkärit kauppasivat diktatuurin aikana noin 300 000 lasta.

Täytyy tunnustaa tietämättömyyteni: Luulin, että Espanjan sisällissota syttyi kuten yleensä tuppaavat sisällissodat syttymään: vääryyttä ja sortoa kärsinyt osapuoli nousee kapinaan. Espanjassa näin ei kuitenkaan ollut, vaan sisällissota syttyi armeijan vallankaappauksen seurauksena ja kapinan takana oli ns. hyväosainen väki ja kirkko, joka ei pitänyt liberalismista ja työväestön etujen parantamisesta.
Tätä on todella vaikea käsittää: että löytyy joku joka ei näe mitään ongelmaa siinä, että kaivaa juopaa kansalaisten väliin ja haluaa palata menneisyyteen!
En voi ymmärtää, oikein vihaksi pistää moinen typeryys!

Typeryyttä löytyi toki molemmista osapuolista, ja tokkopa sota mitään järkevää toimintaa muutenkaan on. Barcelonassa tasavaltalaiset tappelivat keskenään ja Antony Beevorin mukaan tasavaltalaiset olisivat jopa voineet voittaa sodan, jos eivät olisi sekoilleet niin tolkuttomasti.

Avopuolison isä on historiafani. Mutta kun kysyn sisällissodasta, kuittaa hän, että ei ole kiinnostunut diktaattoreista. No, diktaattoreita on historia pullollaan, mutta onhan se toki mukavampi muistella Espanjan maailmanherruuden vuosia ja Kolumbuksen retkiä kuin viime vuosisadan ikävämpiä sattumuksia.

Onko sitten parempi, että unohdetaan menneet ja otetaan vaan olutta kulmabaarissa? Käsittelemättömät asiat tuppaavat kuitenkin kiusaamaan sukupolvesta toiseen tavalla taikka toisella, joten ei välttämättä ole hyvä sekään, että teeskennellään muistinmenetystä. Monessa maassa konfliktit ja väkivaltaisuudet ovat arkipäivää tai lähihistoriaa, joten luultavasti niiden käsittely on vieläkin ongelmallisempaa kuin Espanjassa. Ulkosuomalainen, mitkä ovat asuinmaasi vaiettuja asioita?
Entä miten on asuinmaasi sananvapauden laita?

Lisää Espanjan sisällissodasta:
Espanja haluaa siirtää Francisco Francon haudan
Mitä Espanjalle on tapahtunut?
Espanjassa etsitään yhä diktatuurin aikana varastettuja lapsia
Sisällissodan haudat auki Espanjassa
Rtve dokumentti: Vidas robadas
Aistihavaintojen rikkaus Espanjan sisällissodan kuvauksissa
Yksityiskohtainen sodan kuvaus: Antony Beevor: Taistelu Espanjasta
Pio Moa: Los mitos de la guerra civil
No pasaran, Espanjan sisällissodan kulttuurihistoria

Suomi – missä kaikki ihmiset on?

bty
Suomenlinna

Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten sanonut, että tulen viettämään ihanan loman Suomessa, olisin sanonut, että kyseinen henkilö on päästään sekaisin. No, tällainen ihme kuitenkin tapahtui syyskuussa 2018.

En ollut käynyt Suomessa reiluun puoleentoista vuoteen, joten jännäsin hieman, tulisiko jotain kulttuurisokkia vai olisiko kaikki niin kuin ennenkin. Ei tullut sokkia, mutta sen olin unohtanut kuinka rauhallista Suomessa on. Liikennettä ja ihmisiä on käsittämättömän vähän jopa Helsingin keskustassa. Asunnot ovat uskomattoman ihanan hiljaisia ja nukuin kuin tukki. Espanjassa heräilen tuon tuosta ulko-oven kolinaan, kun ei tiedä tuleeko naapuri omaan kotiinsa vai meikäläisen kämppään – onnettoman äänieristyksen vuoksi ei ole lainkaan selvää. Suomen uusi matkailuvaltti voisi olla uniloma!

Kaikki oli niin vihreää ja kaunista. Palvelu ystävällistä. Jäin suu auki tuijottamaan, kun tarjoilija pahoitteli, että jouduimme odottamaan hetken. Ai jouduimme? En huomannut.
Ja kun ilma viilenee ulkona, taloissa on silti lämmintä sisällä. Ihmeellistä! Semmoista se on elämä ensimmäisessä maailmassa.

Oliko joku sitten muuttunut? No ainakin Tampereella ja Helsingissä näkyi olevan valtava rakennus- ja remonttibuumi. Tampereen keskusta oli kuin sotatanner ratikkatyömaan vuoksi. Se oli aika järkytys.

dav
Hämeenkatu palasina

Olinko itse muuttunut? Ainakin puhun kovemmalla äänellä ja piittaamattomasti toisten päälle. Mieskin sanoi bussissa, että ei tarvi huutaa 😀

Miehen ensivisiitti Suomeen oli ilmeisesti myös ihan positiivinen kokemus puolijuoksua tehdystä matkaohjelmasta huolimatta. Yritin oikein tivata, että eikö nyt mitään pahaa sanaa, mutta ei. Suomalaisille tavallinen, plain-old ruotsinristeilykin oli Espanjan Miehelle ihana ”love boat” ❤ No, olihan se sitä, ei voi kieltää…

dav

Ja joka välissä nautittiin munkki- tai pullakahvit eli vararengas on hankittu vyötäisille kylmän talven varalle 😀

dav

Sää oli mitä parhain, aurinko paistoi ja ruska oli alullaan. Ehkä pitäisi tulla marraskuussa uudestaan niin paljastuisi toinen todellisuus.

dav
Pyhäjärvi Pispalanharjulta

Matkalaukussa Malagaan matkasi raparperia, puolukkaa, Oltermannia, karjalanpiirakoita ja paljon suklaata. Niillä pärjää hetken, mutta sitten pitää keksiä jotain.

dav

Andalusian andalusialaisin maahanmuuttaja

dav

Olen viettänyt hyvän tovin täällä Iberian niemimaan etelänurkassa. Onkin tullut aika pohdiskella sitä, miten hyvin olen integroitunut. Verrattuna eksoottisempiin ja askeettisimpiin maailmankolkkiin, helppohan täällä on elellä. Tosin olen tullut siihen tulokseen, että työnteko vie liikaa aikaa ja energiaa integroitumiselta ja vielä parempi sopeutuminen olisi, jos voisin vain joogailla rannalla ja napostella tapasherkkuja tinto de veranon kanssa. Mutta kuten pohjalaiset sanovat: ”kaikkeen tottuu paitti puukkoon selässä ja siihenkin tottuu jos makaa vattallaan”.

Täytyy kuitenkin sanoa, että olen vallan ensiluokkaisesti sopeutunut espanjalaiseen elämäntyyliin. Ja ihan ilman mitään sopeuttamistoimia ja muita pohjoisten maiden ihmeellisiä etuja. Lukekaa ja ihailkaa!

1) Ruoka. Lempiruokani on paella, hyvänä kakkosena fideuá. Jamon serranoa popsin myös hyvällä halulla. Mitä se sellainen kasvissyönti on? Olisivat ihmiset tyytyväisiä, että on ylipäätään ruokaa! Maahanmuuttajaystäväni Suomessa ei voinut sietää suomalaista ruokaa, vaan hylkäsi ”ilmaisen” opiskelupaikassa tarjotun ruuan ja paastosi koko päivän. Olipa huono sopeutuminen hänellä.

2) Kuumuus. En koskaan valita kuumasta, espanjalaiset tuttavat ja kaverit kyllä. Ehkä en olekaan sopeutunut, koska en valita kuumasta?

3) Kieli. Mies sanoo, että kielioppini on parempi kuin joillakin hänen työkavereillaan. Murre myös tarttuu pikku hiljaa eli ässät sulavat ja sanat lyhenevät, ja osaan kiroilla sujuvasti espanjaksi. Jotkut Suomeen muuttavat eivät viitsi opetella suomea, koska sitä puhuvia on niin vähän maailmassa ja kaikki puhuvat Suomessa englantia. Mitä se semmoinen on, kysyn vaan???

dav

4) Osaan tanssia 3/4 sevillanasta. Neljäs osa on sekava, siinä pyöritään ees taas. Työkaverit eivät tanssi. Paitsi yksi salsaa. Vai pitäisikö opetella joku muu tanssi? Ehkä sevillanas ei olekaan se juttu. Olenko sittenkään oikea andalusialainen?

5) Liikennekulttuuri. Ihanaa kun joka liikennevalosta ei tarvi välittää ja voi tööttäillä mielin määrin. Kerran jopa tein ”hätävilkut ilman hätää” -tempun eli pysähdyin keskelle tietä jutskaamaan näkemäni ihmisen kanssa ja autoletka odotti kiltisti takana. Amazing.

6) Olen aika usein myöhässä, eikä minulla ole siihen mitään syytä. Silloin keksaisen jonkun (jos mahdollista perheeseen liittyvän) syyn, tuosta noin vaan. Jos joku sattuu kysymään.

Härkätaisteluista en oikein tykkää, mutta enköhän siihenkin pääse sisälle, kunhan vaan katselen tarpeeksi tätä hienoa ja perinteistä taidemuotoa telkasta.

Pomoni tokaisi kerran luettuaan artikkelin suomalaisista, että en ole yhtään tyypillinen suomalainen. Sitten hän katsoi minua tiiviisti ja oli jopa vähän tuohtuneen oloinen siitä, että olen tuolla lailla epätyypillinen kansani edustaja. Mitenköhän se asia nyt korjataan?

Kesän raikas välipala – gazpacho

dav

Nyt täällä etelässä on vihdoin kuuma. Minua se ei haittaa, koska asunto on niin viileä, ettei edes tuuletinta tarvita. Töissä tehdään heinä-elokuussa ”lyhennettyä” työpäivää eli seitsemää tuntia ilman taukoa, mikä on periaatteessa hyvä. Vaan ei ole. Mielensäpahoittaja löytää tästäkin naputettavaa. Nyt on nimittäin ruoka-ajat ihan sekaisin: sinnittelen kahden keksin energialla neljään, viiteen ja vedän sitten ramadantyylisesti sapuskaa koko illan. Ja iltapäivällä ei kuumuuden vuoksi voi tehdä mitään. Toisaalta mitäpä sitä edes tekisi: harrastuksia ei kannata aloittaa, sillä niille ei ns. normityöajan puitteissa ole aikaa / energiaa.

Noh, kohtapuoliin voi olla että valitan ihan toisissa maisemissa ja toisista aiheista, joten kärsitään nyt sitten tämä väijytys juoksuhaudassa niin kauan kun sitä kestää…

Asiaan. Viime kesänä kirjoitin kesäjuomista ja vaikka sangria onkin ihan raikasta lipitettävää, päivittäin nautittuna maksa ja lääkäri eivät tykkää. Tässä tulee vastapainoksi gazpachon, kylmän tomaattikeiton ohje. Nautitaan kesästä ja kattellaan syssymmällä mitä, missä ja milloin. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Gazpacho

1 kg kypsiä tomaatteja
1 vihreä paprika
4 sormen mittaa kurkkua (älä laita sormea)
1 iso valkosipulin kynsi
3 ruokalusikkaa öljyä
3-4 ruokalusikkaa valkoviinietikkaa
1 tl suolaa
0,5 sipuli
Poista tomaateista kanta. Laita kaikki aineet lohkoina tehosekoittimeen ja surauta sekaisin. Anna makujen tasaantua jääkaapissa vähintään 2-3 tuntia Nauti kylmänä.

dav
valmis keitto, anna vaahdon laskeutua ja keiton kylmentyä