Politiikkaa Espanjassa osa 1: korruptio

Karhukopla
Kuva:Fandom.com

Espanjassa poliitikon synonyymi on korruptoitunut, omaa etuaan tavoitteleva roisto. Kansalaiset eivät ajattele, että joku osallistuisi politiikkaan motiivinaan halu parantaa asioita. Ehei, poliitikot yrittivät vain tunkea muiden rahoja omiin taskuihinsa, kavereiden taskuihin ja salaisille pankkitileille.

Penseän kyyninen suhtautuminen ei suinkaan ole tuulesta temmattu, sillä julkisen sektorin korruptoituneisuuslistassa (CPI) Espanja on sijalla 40. Vähemmän korruptoituneita ovat mm. Chile, Botswana ja Bhutan.

LuisBarcenaselpais
Luis Bárcenas. Kuva: el Pais

Viimeistäedellinen hallitus kaatui maan historian suurimman korruptioskandaalin, ns. vyöjutun ”caso Gürtel”, vuoksi. Oikeistopuolue PP oli hukannut vuosien aikana arviolta 120 miljardia julkisia varoja ja mm. pääministeri Rajoylle oli vuosikausia maksettu ylimääräisiä karkkirahoja. Pääjehut Correa (vyömies) ja Bárcenas tuomittiin vuosikymmeniksi eli käytännössä loppuiäksi vankilaan. Liian lepsu tuomio mielestäni tuollainen valtion täyshoito. Olisi laitettu katuja lakaisemaan nimikyltti selässä.

ChavesGrinanelEspanol
Chaves ja Griñan. Kuva: El Español.

Andalusiaa vuosikymmenet hallinnut vasemmistopuolue Psoe ei ole yhtään sen puhtaampi pulmunen. Andalusiassa jaettiin julkista rahaa (mm. EU:n sosiaalirahastosta) 1,5 miljardin verran haamukoulutuksiin, eli työllisyyskursseihin, joissa ei itse asiassa ollut koulutettavia lainkaan. Herrat Chaves ja Griñan puolestaan hassasivat 855 miljoonaa ns. Ere-jutussa tekaistuihin eläkepaketteihin, yritystukiin ja siinä sivussa kokaiiniin ja maksullisiin naisiin.

JuanAntonioRocaElMundo
Juan Antonio Roca. Mistä käärmeenpesästä näitä setämiehiä sikiää… Kuva: El Mundo

Osataan sitä suhmuroida myös paikallistasolla. Marbellassa vaikutti talouspäällikkönä Juan Antonio Roca, jonka johdolla julkisia varoja hukattiin 670 miljoonan edestä. Rahoja on saatu takaisin noin 10 prosenttia. Jos kiinnostaa, voi osallistua talkoisiin ostamalla vaikka tonnin taulun tai hotellin 12 miljoonalla.

Mistä korruptio sitten johtuu? Vaikea sanoa. Olisiko kansanluonne? Jo muinoin Cervantes lausahti, että ”España es un país de picaros” eli Espanja on kelmien maa. Sanonnat, kuten ”Pisa o te pisan” eli ”tallaa tai tule tallatuksi” eivät anna mitenkään ylevää kuvaa kansasta.

Yksi selitys on, että erityisesti köyhillä seuduilla poliittiset puolueet toimivat ikäänkuin mafioina, jotka ottavat suojiinsa. ”Annan sulle satasen, jos et kerro kenellekään.” Lisäksi Espanja ylpeilee pitkällä historiallaan, mutta on kuitenkin suhteellisen uusi demokratia, joka ei oikein tiedä mitä demokratiallaan tekisi. Katsokaa vaan Suomen itänaapuria. Sama homma siellä vielä pahempana. Espanjassa myös rakenteet mahdollistavat korruption eli oikeuslaitos on politiikkaan kytköksissä. Tämän ongelman ratkaiseminen vaatisi perustuslain muuttamista. Uudistamista vaativia ei kas kummaa ole ilmaantunut, vaikka viime aikoina vanhat puolueet ovat menettäneet kannatustaan uusille puolueille, joita nousee kuin aurinkovarjoja heinäkuisella rannalla.

Setämiehet istuvat nyt vankilassa tai ovat tuomionsa suorittaneet, kuten Roca, joka käy nilkkapanta jalassa hyväntekeväisyystöissä.

Entä miten kävi vyöjutun avaintodistajalle, Ana Garridolle, joka ennen työskenteli Bobadilla del Monten kunnantalolla. Hänet savustettiin ulos työpaikastaan –  luonnollisesti. Hän joutui myymään asuntonsa ja yrittää nyt elättää itsensä myymällä koruja markkinoilla.

CostOfCorruption
Raportti korruption kustannuksista: The Greens European Free Alliance

Mitä ajatuksia tämä kaikki herättää? Ikävä kyllä joudun maksamaan Espanjaan veroni, sillä mieluummin polttaisin rahat. Semmoisia tässä mietin.

Mainokset

Hurja vaalikevät Espanjassa

dav

Kevät tulee keikkuen: linnut livertävät, päivät pitenevät ja turisteja on jo rannalla pötköttelemässä. Talvi meni ilman sateita ja sähkölasku oli parikymppiä pienempi kuin viime vuoden helmikuussa, hip hurraa! Täysin egoistinen piittaamattomuuteni ilmaston lämpenemisestä johtuu vain ja ainoastaan puutteellisesta espanjalaisesta infrasta. Pahoittelut siitä.

Tänä keväänä on peräti neljät vaalit: huhtikuussa Suomen eduskuntavaalit, toukokuussa Espanjan kunnallisvaalit ja europarlamenttivaalit. 28.4. on vielä ylimääräiset Espanjan parlamenttivaalit, joissa tosin en valitettavasti saa äänestää. Nykyinen sosialistihallitus ei saanut budjettiesitystään läpi, joten kansa laitetaan uudestaan ääniuurnille. Mainittakoon että kyse on tämän vuoden budjetista, eli pikkasen myöhässä ollaan.

Vaihteluna työ-mercadona-lenkki-skype-nukkumaan-toista5kertaa -rutiinille olen käynyt Suomen eduskuntavaaliehdokkaiden vaalitilaisuuksissa, joita täällä Aurinkorannikolla on pidetty yllättävän paljon. Suomen teiden kunto, soteuudistus tai susikanta ei ihan päällimmäisenä huolena ole itsellä, mutta onhan se kiva käydä tapakset nauttimassa. Ennen tarjottiin Kulta Mokkaa lettivehnäsellä, niin se maailma muuttuu.

nfd
Vaalievästä

Ulkosuomalaiset eivät ole kovin innokkaita äänestäjiä: vain noin 10 prosenttia vajaasta 300 000 äänioikeutetusta ulkosuomalaisesta äänestää. Enkä ihmettele: itsekin äänestäisin mieluummin Espanjan eduskuntavaaleissa, sillä mielestäni täällä on sata kertaa enemmän asioita, jotka kaipaisivat muutosta. Suomen ”ongelmat” näyttävät Espanjasta käsin usein turhalta marinalta.

Vaalitilaisuuksien yleisö koostui sattuneista syistä suurelta osalta täällä talvehtivista eläkeläisistä ja poliitikkojen viesti oli kuulijakunnan kiinnostuksen mukainen: eläkkeiden taitettu indeksi, sote ja vanhustenhoito herättivät keskustelua. Ehkä täällä ei ihan sitä kaikkein köyhintä eläkeläisväkeä ole, mutta kaikki tietysti haluavat parantaa omia asioitaan, mikäs siinä.

dig
Liike Nyt ei ihan uponnut kohdeyleisöön, koska oli nuorison, yrittäjien ja suoran somevaikuttamisen asialla. Itse en tiennyt mitään koko puolueesta (joka ei ole puolue), mutta mielenkiintoisia ajatuksia. Ulkosuomalaisia voisi kiinnostaa se, että keräävät mielipiteitä sähköpostilla, joten vaikuttaminen etänäkin onnistuu.

Antti ”kanki” Kaikkonen oli eniten ns. perinteinen kansaan menevä poliitikko. Kun kerroin Kaikkosesta Miehelle ennen tilaisuutta, hän kysyi, oliko jotain politiikkaan liittyviä asioita tanssikilpailun, vaalirahakohun, avioeron, adoption, lapsettomuuden ja muiden juorujen lisäksi. Ei löytynyt. Skumpat ja tapakset nautittiin ja (entisen) hallituksen kehumista kuunneltiin.

dig
Kokoomuksen asialla oli Kalle Jokinen. Yrittäjien, ja joku sanoisi hyväosaisten sanomaa levittämässä. Englannin kielen proffa tosin aikanaan tokaisi, että Amerikassa kaikki Suomen puolueet olisivat kommunisteja, joten riippuu mistä roikkuu. Kallen viestistä voi rivien välistä lukea, että ulkosuomalaisten olisi ennemmin tai myöhemmin hyvä palata kotiin ja lopettaa höpsöt seikkailut. Kalle, olen ovesi takana, jos materia tarttuu tuulettimeen 🙂

Kävin myös Perussuomalaisten tilaisuudessa kuuntelemassa Jussi Halla-Ahoa. Hän ei ole mikään tyhmä mies, mutta korrekti, introvertti älykkö ei ehkä menesty parhaiten politiikassa. Perussuomalaisten virallinen viesti ei välttämättä ole se radikaali rasisti, mitä media esittää. Tilaisuudessa olleiden kommentit tosin nostattivat hieman kulmakarvoja etenkin kun olemme Suomen rajojen ulkopuolella. Ja se tuli selväksi, että puolue ei ole muslimeille.

Parin viikon päästä olisi vielä demareiden agitaatio. Olen kuitenkin jo vaalikoneesta ehdokkaan valinnut, joten keskityn jatkossa Suomen täsmämarkkinointiin työkaverille (ei olisi haittamaahanmuuttaja) ja kulttuuritapahtumiin. Sunnuntaina on ohjelmassa Danny ja Armi Erika.

Espanjan politiikasta seuraavalla kertaa, mikä onkin varsin mielenkiintoista. Ottakaa kossuvissy ennenkuin luette. Ja muistakaa äänestää!

Vapauttakaa kansalaiset! !Libertad a los ciudadanos!

dav
Hurja vahtikoira kaltereiden takana

Vähän aikaa sitten minua lähestyi rekrytoija, joka tarjosi työpaikkaa Oxfordissa, UK:ssa. Muutto Britanniaan ei ole tällä hetkellä ihan ekana mielessä. Ihmettelen myös, että rekrytoija tyystin piittaamatta Brexitistä näin minua eurokansalaista lähestyi. Hetken kuitenkin kuvittelin itselleni uuden elämän Englannissa ja selasin sikäläistä asuntotarjontaa. Herrajjestas miten ihanan uskaliasta! Yhdessäkään asunnossa ei ollut kaltereita ikkunoissa, vaikka ikkunat olivat maan tasolla, kaikkien ohikulkijoiden rikottavissa. Isoja ikkunoita, valoa – tai vesisadetta-, wonderful!

dav

On yksi asia, jota VIHAAN Espanjassa: nimittäin kalterit talojen ikkunoissa. Kaikki iot ym. digitalisaatio on täysin turhaa puuhastelua niin kauan kun aamukahvipöydässä ulos vilkaistessa ensimmäinen fiilis on VANKILA. Todella ahdistavaa.

Miehen iäkkäät vanhemmat asuvat kerrostalossa ja ovat maksimoineet kurjuutensa laittamalla myös ulko-oven eteen kalterit. Tulipalon sattuessa paistuvat sitten sinne rautahäkkiin, kun normaalioloissakin avaimen löytäminen on hankalaa. Palohälyttimiä ei tietenkään ole kenelläkään.

dav

Onko Espanjassa sitten oikeasti niin vaarallista, että kalterit ovat tarpeen? No ei! Eurostatin tilaston mukaan eniten asuntomurtoja Euroopassa vuonna 2016 oli Tanskassa, Hollannissa ja Belgiassa. Tanskassa luku oli yli kaksinkertainen Espanjaan verrattuna!

Burglary2016

Mistä moinen kalterimania juontaa juurensa? Tein kulttuurihistoriallisen googleanalyysin ja vertailin taloja eri Välimeren maissa. Portugalissa, Espanjassa, Marokossa on kaltereita ja pienet ikkunat. Italiassa, Ranskassa ja Kreikassa ei kaltereita harrasteta, vaikka ikkunat saatetaankin peittää luukuilla. Sekä Portugali että Espanja olivat 600 vuotta maurien alaisuudessa, joten asia on päivänselvä: arkkitehtuuri tulee arabeilta. ”Kiitos” todella paljon, ei olisi tarvinnut, sillä nyt tästä masentavasta vainoharhaisuudesta ei pääse millään eroon.

dav

Mitä sitten kaltereiden tilalle, jos hämärämiehet tai – naiset pelottavat? Ikkunalasiin voi asentaa turvakalvon! Jos olisin 3M-firman edustaja, näkisin Espanjassa sieluni silmissä dollarivuoren. Edustajaa odotellessa istuskelen täällä vankilassani morapuukko kädessä vartioimassa rikkinäisiä sukkia ja vanhoja Prisman muovipusseja…


Katalonian poliitikoilla ei pitäisi olla vankilassa hätäpäivää, sillä ulkoiset puitteet eivät paljoakaan eroa kodista. Kaltereita tuijotellaan joka tapauksessa.

Huonoa vanhustenhoitoa vai ei mitään hoitoa?

seniors
Kuva:Pixabay

Viime aikoina Suomen mediassa on ollut esillä vanhustenhoidon huono tila. Jälleen kerran uutiset kuulostavat täältä Espanjasta käsin aivan ufojutuilta. Suomessa nimittäin käytetään Espanjaan verrattuna viisi kertaa enemmän julkisia varoja pitkäaikaishoitoon. Ehkä hoidossa on Suomessa ongelmia, mutta hoitoa on kuitenkin saatavilla.

CareOEDCSpending
Pitkäikaishoiva – julkinen kulutus. Lähde: OECD

Toki vanhainkoteja on Espanjassakin, mutta julkisen puolen jonot ovat pitkiä ja yksityisten hoitokotien hinnat eläkkeisiin nähden tähtitieteellisiä. Kuukausihinta vaihtelee 1700 – 3500 euron välillä, kun keskimääräinen eläke Espanjassa on tonnin hujakoilla. Kotisairaanhoitoa ei julkisella puolella ole.

Espanjassa hoettu mantra perheen tärkeydestä ei välttämättä johdu suuremmasta rakkaudesta perheenjäseniä kohtaan vaan siitä, että perhe on ensimmäinen ja usein ainut tuki ja turva. Mummut ja vaarit auttavat lastenhoidossa, koska työn ja perheen yhdistäminen on melkoinen palapeli. Vastavuoroisesti sitten isovanhempia autetaan, kun on tarvis.

Ikä ei myöskään ole ainut avuntarvetta määräävä tekijä, sillä pitkäaikainen sairaus tai vammautuminen voi osua kohdalle iästä riippumatta. Kuka hoitaa?

Miesystäväni iäkkäät vanhemmat pärjäävät vielä kotonaan. Isä on vaimonsa omaishoitaja. Tai siis Suomessa häntä sanottaisiin omaishoitajaksi. Vähän aikaa sitten äidin liikkuminen kävi niin huonoksi, että piti hankkia pyörätuoli. Omista rahoista tietenkin. Myös kuulokoje hankittiin äidille viime vuonna. Jos ei ole kahta tonnia niin sitten pitää vaan olla kuuro, sillä yhteiskunnan avun saamisen ehdot ovat tiukat ja jonot pitkiä.

Periaatteessa Espanjassa laki oikeuttaisi vanhuspalveluihin, mutta niitä ei ole riittävästi saatavilla ja arvion mukaan joka päivä kuolee 90 henkeä jonossa.

Kaikki espanjalaiset eivät suinkaan ole perherakkaita. Lisäksi lapsista, vanhuksista ja muista sukulaisista huolehtiminen voi käydä työn ohella niin raskaaksi, että avun tarvitsija hylätään pitovaikeuksien vuoksi kadulle tai milloin minnekin. Luin tapauksesta, jossa vaari oli viety ensiapuun sydänongelmien vuoksi. Kun tuli kotiinlähdön aika, yhtäkään sukulaista ei tavoitettu. Vaari on nyt asunut sairaalassa yli vuoden, kun muutakaan paikkaa ei ole.

Naiset ovat perinteisesti olleet hoitovastuussa perheenjäsenistä. Kuten taannoin kirjoitin, naisten työssäkäynti on Espanjassa kasvanut vauhdilla viimeisten 30 vuoden aikana. Yhteiskunnan rakenteet kuitenkin muuttuvat hitaasti, joten tuloksena on kestämätön yhtälö. Ehkä tulevaisuudessa etsitään lentokummeja ja uusia koteja hylättyjen koirien sijaan hylätyille espanjalaisille vanhuksille.

Jos asuinmaaksesi on sattunut Hollanti, Ruotsi tai Tanska, voit taputtaa itseäsi selkään sillä noissa maissa pitkäaikaista hoivaa on julkisella puolella tarjolla. Itselläni ei onnenpyörä kyseisiin maihin osunut. Turvanani on kuitenkin Suomen passi, joka on arvokkainta mitä minulla on.

Älä osta mitään -vuodet

Olen viime aikoina pohtinut ostamista, omistamista ja sitä, miten se liittyy kotiin ja kotoutumiseen – tai kotoutumattomuuteen.

Asun tällä hetkellä kalustetussa vuokra-asunnossa, jossa omia tavaroita on noin kolmen matkalaukullisen verran: vaatteita, muutama lakana ja astia. Miehen luona on vähän vaatteita ja loput maallisesta materiasta on edelleen kahden vuoden jälkeen Suomessa.

dav
Lempimuki ❤

Onhan se kätevää, että asettua voi tuosta vaan, mutta ei tämä mikään koti ole. Voi kuulostaa hölmöltä, mutta välillä ikävöin kauniita astioitani, mattoja, verhoja, tauluja, tuoleja, koriste-esineitä. Miksi en sitten tuo niitä tänne? Hyvä kysymys. Ensin pitäisi olla joku idea, missä on ”tänne”.

Katsoin Netflixistä Marie Kondon ohjelmaa, jossa japanilainen Marie auttaa amerikkalaisia perheitä tavarakaaoksen järjestelemisessä ja karsimisessa. Mietin, että Mariella ei taitaisi olla aineksia kokonaiseen sarjaan Espanjassa.

kondo2
Vaateröykkiö pienemmäksi Marien avulla. Kuva: Netflix

Vaikka tavaraa riittää täälläkin, tavaran haaliminen ei ole samoissa mittasuhteissa kuin Amerikassa tai vaikkapa Suomessa. Yksinkertaisesti jo siitä syystä, että rahaa on vähemmän käytettävissä. Espanjassa harvemmin tulee vastaan, että jääkaappi vaihdetaan vain, koska se on vääränvärinen. Lisäksi Suomessa yleinen kierrättäminen ja kirpparikulttuuri on haasteellisempaa, koska ylimääräistä tavaraa ei ole kierrätettäväksi. Kirpparilla myydään monesti suorastaan rikkinäistä roskaa. Arvotonkin tavara on arvossaan ja pihiydessä välillä Roope-setäkin jää kakkoseksi. Jos mainitsen harkitsevani jotain hankintaa, Mies tai tuttavat yrittävät kaikin voimin keksiä, miten hankinnan voisi välttää tai saada halvemmalla.

Vastaan on tullut omituisia tilanteita, kuten se, että minulta on himoittu kuulakärkikynää. Tai kun vein ystävälle tuliaisen, hän kysyi, haluanko takaisin muovipussin (!), jossa lahja oli. Tai kun olin maksanut melkein tuhat euroa asunnonvälittäjälle, hän ohjasi ottamaan tarvittavat kopiot kopioliikkeeseen. Maksoivat 80 senttiä. Tai kun vuokraemäntä kysyi taannoin, onko komerossa vielä 20 sentin pala ruohomattoa. Sanoin heittäneeni sen pois, kun lämminvesivaraajan ylivuotoventtiili hajosi ja vedet valuivat komeron pohjalle. Mietin itsekseni, että hakumatkan bensa maksaisi enemmän kuin uusi kaistale mattoa. Asunnossa olleet, palveluksensa suorittaneet paistinpannut tyrkkäsin pahvilaatikkoon, etten aikanaan joudu tuomiolle niiden hävittämisestä.

Lähes joka talon ovenpielessä on hälytysjärjestelmästä varoittava kyltti ja ikkunat kalteroitu. Vanhoja kattiloitako ihmiset suojelevat?

dav
”Sisälle **ttu”. Joltain paloi päreet, kun roskat on aina roskiksen ulkopuolella (en ollut minä)

Espanja on kerskakulutusta välttävälle siitä mukava paikka, että täällä ei kukaan tyrkytä mitään, eikä pakkomyynti ja markkinointi rasita. Mutta kuten yleensä tuppaa käymään, nyt on menty toiseen äärilaitaan ja tällä hetkellä hankintojen tekemisen pelkkä ajatteleminen on suunnattoman rasittavaa. Alushousut ovat muuttuneet pesuissa maksamakkaranvärisiksi. Bikinit tippuvat päältä, kun elastisuus on murentunut. Paitapuseroiden kainaloissa ikuiset hikitahrat. Kauhea urakka, että saan ostettua jotain. Lisäksi iltapäivän siesta vaikeuttaa ostosten tekoa ja sunnuntaisin kaupat ovat kiinni.

Satunnaisesti joku ehkä kysyy saako olla jotakin, mutta toisaalta puodin ovi saatetaan lyödä nenän edessä kiinni. Tai jonkun palvelun tiedustelu aiheuttaa tuskaista huokailua, että tuollekin pitäs jotain, voijessussentään. Yritin ostaa vakuutusta kuukausi sitten. Vakuutusmyyjä soitti työaikana, pyysin soittamaan kuuden jälkeen. Vielä ei ole tähän päivään mennessä soittanut. Kiinteistönvälittäjä löi hanskat tiskiin kun en heti kättelyssä ostanutkaan pimeää, ylihintaisia, kalteri-ikkunaista kopperoa.

laukkuleena
Laukku-Leena. Kuva: Aamulehti

Luin Aamulehdessä jutun Laukku-Leenasta, joka asuu laukkuröykkiönsä kanssa metsikössä Jämsässä, eikä suostu ottamaan tarjottua asuntoa vastaan. Uutinen kuulostaa täältä Espanjasta käsin science fictionilta: ei ulkona asuminen vaan se, että yhteiskunta tarjoaa asuntoa.

Olen miettinyt, että viihdyn itse asiassa lentokentällä erittäin hyvin. Siitä on henkisesti lyhyt matka Laukku-Leenan leirielämään.

Erotiikkaa Espanjassa

Dilido
Kuva on Floridasta. On kuulemma ”Florida española”. Kröhöm, niinpä olikin, noin 200 vuotta sitten…

Ulkosuomalaisten blogeissa on käsitelty koko ihmiselämän kirjo synnytyksistä ja lääkärikäynneistä, kobrantappamisten kautta hautajaisiin. On kuitenkin yksi melko perustavaa laatua oleva aihe, josta lähes kukaan – Helena Liikanen-Rengerin parisuhdeopasta lukuun ottamatta – ei ole kirjoittanut: seksi.

Kaikkien pettymykseksi helpotukseksi en tule minäkään tekemään mitään kiusallisia paljastuksia. Ainoa epäkiinnostava ja täydellisen epäeroottinen anekdootti on se, että söin makkaran Fuengirolan eroottisella tapaskierroksella.

dav

Marraskuussa Fugessa järjestetään tapahtuma, jossa ravintolat tarjoavat ”eroottisia” tapaksia juoman kera 2,5 eurolla. Annosten nimet ovat tyyliä ”kuuma tissi”, tai ”orgiat maatilalla” ja muoto (jonkun mielestä) eroottinen. Viime tourilla mielikuvitus oli vähän kateissa, joten ehdotan että ensi kerralla ruuat voisi tarjota eroottisella tyylillä. Lisäksi suomibaarit olisivat varsin helposti voineet osallistua piirakalla tai piparilla, mutta eipä ollut suomalaisia listoilla. Vuonna 2019, vink vink, piparia pöytään!

dav
Eroottinen piiras?

Olin kerran ulkkiskerhon tapaamisessa Barcelonassa, jossa vartin tuttavuuden jälkeen eräät ruotsalainen ja enmuistaminkämaalainen leidi alkoivat viinilasin ääressä vuolaasti vertailemaan intiimejä kokemuksiaan erimaalaisista miehistä. Moinen avoimuus oli minulle siinä kohtaa vähän liikaa, kun humalatilakaan ei vielä ollut riittävä. ”Et ole sanonut mitään”, he moittivat käytyään läpi maailman makuuhuoneet. Sanoin olevani Suomesta, eivätkä sitten kyselleet enempää…

Espanjalaiset ovat varsin häveliästä ja mielestäni myös totista sakkia, ja puoli- tai kokotuhmaa huumoria harvemmin kuulee. Riippuu varmaan esim. työyhteisöstä, mutta nykyisessä työpaikassa tunnelma on muutenkin välillä kuin hautajaisissa, leikinlaskusta tai flirtistä puhumattakaan.

Alastomuuskulttuuria en täällä oikein käsitä: rannalla pyllistellään yläosattomissa muutaman sentin päässä ventovieraista, mutta kuntosalilla jonotetaan ovelliseen suihkukoppiin. Odotan milloin Mies taipuu hankkimaan terassille(en) saunan, jonne loikimme puoli- tai kokonaan alasti ja olemme sitten koko kylän nähtävyys…

Todelliset seksintappajat Espanjassa liittyvät asuntoihin. Olematon äänieristys takaa petipuuhista viihdykettä koko naapurustoon. Ei välttämättä kaikkien mielestä kivaa. Talvella asuntojen kylmyyden vuoksi taas on kääriydyttävä ties mihin yksisarvishuppuiseen fleecehaalariin, joka ei ehkä ole se number-one-turn-on. Entä missä ja miten harrastavat seksiä ne lukuisat aikuiset lapset, jotka asuvat kotona vanhempien kanssa? Tai näiden vanhemmat, joiden parisuhdetuokion rauha ei ole taattu, vaikka pikkulapsivuosista olisi jo useampi vuosikymmen vierähtänyt.

vitus
Elämän lähteestä vai mistä *tusta?

Tässä sitten olikin se, mitä tästä aiheesta sain tiristettyä. Omakohtaisia kokemuksia en jaa muuta kuin sen verran, että en tehnyt muuttopäätöstä mahtavien työmahdollisuuksien, helpon elämän ja suuren palkkapussin perusteella. Espanjan tarjoamat plussatkin muuttuvat ennen pitkää ja yliannoksena miinuksiksi, jolloin tuloksena on ihosyöpä alkoholismilla. Kaiken takana oli siis mikäpä muu kuin rakkaus ❤ Tai kuten espanjalainen sanonta asian vähemmän romanttisesti esittää: ”la jodienda no tiene enmienda” 😉

Jouluretro – kinkkua ja kakkua

Tulihan se joulu, vaikka välillä tuntui kuin olisi ajanut käärmettä pyssyyn. Espanjalaisittain olin kaikissa valmisteluissa myöhässä ja liikkeellä improvisoiden ”sobre la marcha”. Kasvattaa luovuutta, joten ei välttämättä huono 😉

Malagan kaupungintalon seimi

Ennen joulua kävin uusimassa passin Malagassa, jota ihan Espanjan joulukaupungiksi kehutaan. Nojaa – ehkä vähän liioiteltua näin joulupukin kotimaasta tulevan näkökulmasta.

Kaupungintalon seimi oli kuitenkin kaunis ja joulumarkkinoilta omaan seimeen olisi voinut hankkia kaikkea aaseista enkeleihin. Pikkuruisen kaivon kohdalla, jossa vesi solisi ihanasti, käsi teki jo pakkoliikettä lompakolle, mutta pitäydyin suurella itsekurilla päätähdissä tällä kertaa. Ensi vuonna ehkä.

It-alalla työskenteleville on tuttu termi ”retro”, joka tarkoittaa menneen kahden viikon töiden arviointia: mikä meni hyvin, mikä huonosti, mitä yritetään parantaa jne. Vaikka ”sprintin” pituus ei ehkä ollut kahta viikkoa, tapaninpäivän ratoksi pidän nyt ruokapainotteisen jouluretron.

Possujen aatelia

Joulun kunkku oli ehdottomasti kinkku. Tilasin lihakaupasta 6-7 kilon possunjalan itsenäisyyspäivän aikoihin ja jännityksellä odotin, mikä jötikkä sieltä tulee. Kun sitten näin kahdeksankiloisen lihamöhkäleen, olin lievästi sanottuna kauhuissani: kuinka kaksi ihmistä saisi syötyä tuollaisen lihamäärän! Lihakauppias oli kuulemma lähettänyt takaisin teurastamoon kaksi vielä suurempaa jalkaa, joten tämän kanssa olisi joulu vietettävä.

Täällä ei ”pieni valmis possurulla” -vaihtoehtoa ole, joten tuumasta toimeen ja possu piikille. Ruiskutin 15-prosenttista suolaliuosta (150 g suolaa litraan vettä) kinkkuun, joka sai suolautua puolitoista vuorokautta. Jouluaattoaamuna tungin sitten jalan uuniin. Ovi meni onneksi niukin naukin kiinni, sillä sahan metsästäminen tässä vaiheessa olisi ollut pienimuotoinen joulukatastrofi. Sitten vaan odottelemaan, nauttimaan joululauluista ja kinkuntuoksusta, ja toivomaan, että uunivanhus kestää tämän suururakan.

Odottelemista todella riitti. Iltapäivällä nautittiin ”tentempié” eli pieni välipala (tämä joulutapa ehdottomasti jatkoon!), mutta kymmenen tunnin paiston jälkeen alkoi jo hiukoa ja usko hiipua, josko tässä ruokaa saataisiin aaton puolella. ”Aina on McDonald’s”, sanoi Mies kannustavasti. Mainittakoon, että tämä oli eka kerta kun paistoin oikeaa kinkkua, ja nyt ymmärrän miksi ihmiset laittavat yöksi kinkun uuniin.

Tentempié

Kun oltiin kuunneltu noin viidettä kertaa Jouluradiosta ”En etsi valtaa loistoa” ruotsiksi Arja Saijonmaan laulamana (ei jatkoon) ja nuokuttu sohvalla amerikkalaisten jouluelokuvien ja mainosten ääressä (90% mainosti parfyymeja, 10% flunssalääkkeitä), oli kinkku vihdoin valmis. Olisi ollut jo aikaisemminkin, mutta mittari heitti about 10 astetta, joten kinkku oli melkein lusikalla syötävän ylikypsää. Maku oli kuitenkin aivan käsittämättömän hyvä. Tämä possu oli toista maata (!) kuin tanskalaiset serkkunsa.
Kinkku jouluperinteenä ehkä jatkoon. Vaatii nimittäin enemmän syöjiä. Nyt possua on pakkasessa Miehen sanoin ”huhtikuun feriaan asti”.

Operaatio joululimppu

Joululimppu oli jo alkujaan tuomittu epäonnistumaan, koska ei ollut aikaa metsästää ruisjauhoja, eikä Amazon luvannut toimittaa niitä ajoissa. Maustepuoli ei ollut helppo rasti sekään. Laitoin Miehen kauppareissulle anista ostamaan. ”Nyt on kaikki”, tuli Whatsapp-viesti kuvan kera. Kuvassa oli pullo Anís de mono -anisviinaa…

Tuli myös opittua, että kumina espanjaksi ei ole comino vaan alcaravea. Cominoa eli juustokuminaa heittelin kuitenkin leipätaikinaan ja tuloksena oli oudohko limppu intialaisvivahteella. Kyllähän se alas meni paksulla pateekerroksella peitettynä, mutta ei jatkoon.

Joulukaakkua

Jälkiruuaksi olin suunnitellut loihtia turrón-juustokakun. Turrón ei ole mitään kevyttä tavaraa, joten juustokakusta tuli herkullinen, mutta tuhti päätös aterialle. Ehkä jatkoon: varsin riittoisaa ja hyvä tuliainen. Jos haluatte kokeilla, laitan tähän ohjeen.

200 g digestivekeksejä / piparkakkuja
100 g voita
400 g tuorejuustoa
250 g turrón blando
3 munaa
2,5 dl kermaa
2 rkl Maizenaa
1 tl vaniljasokeria
(1 dl sokeria)

Hienonna keksit muruiksi ja yhdistä sulatettuun voihin. Taputtele kakkuvuoan pohjalle. Murustele turrón tuorejuustoon. Sekoita kerma, munat, Maizena ja sokeri(t). Kakku ei ole kovin makea, joten voit lisätä halutessasi 1 dl sokeria. Yhdistä tuorejuustoseos ja kermaseos ja kaada vuokaan. Paista 160 asteessa tunti. Sammuta uuni ja pidä kakkua vielä vartti uunissa. Kuorruta krokantilla ja nauti marjakastikkeen kera.

Krokantti:
80 g manteleita
1 dl sokeria
Sulata sokeri pannulla ruskeaksi. Lisää mantelit. Kippaa leivinpaperille ja leikkaa muruiksi kun on jäähtynyt.

Täällä juhlakausi jatkuu, joten Felices Fiestas kaikille!