Yleensä viimeistään torstaina alkaa tehdä mieli pois tästä melukylästä pikkukaupungin rauhaan, mutta päätimme tällä kertaa ”puolikkaan appelsiinini” kanssa uhrautua ja viettää urbaanin kaupunkiviikonlopun.
Päivä alkoi – kuten tavallista – aamulenkillä mäki ylös ja alas. Asun lähellä Parc Güelliä, mutta viikolla puistossa ei voi juosta, koska aamulla portti on kiinni ja illalla on pimeää (tai päin vastoin). Katalonialaiset ovat tunnetusti säästäväistä kansaa (=umpipihejä), joten puistossa on muutama hassu lamppu, vaikka turisteilta nyhdetyillä pääsylipputuloilla laittaisi ties minkälaisen valaistuksen asukkaiden virkistykseksi. En ole katkera, mutta kuitenkin…
Aamiainen kahvilassa sisälsi ainakin riittävästi energiaa. Sitten jalkaa toisen eteen ja kohti vanhaa kaupunkia eli suuntana Barri Gòtic.
Vanhassa kaupungissa vastaan tuli kulkue ”gigantes y cabezudos” eli jättiläiset ja isopäät. Ihan ei selvinnyt kulkueen tarkoitus, mutta perinne on keskiajalta peräisin ja yleinen Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Ainahan sitä on kiva pukeutua joksikin ja marssia musiikin tahdissa.
Basílica de Santa María del Mar on monelle tuttu kirjasta ”Meren katedraali”. Knoppitehtävä: etsikää ikkuna, jossa on Barçan logo. Kun ikkunoita restauroitiin, intohimoinen Barçan kannattaja halusi teettää yhteen ikkunaan rakastamansa joukkueen symbolin.
Gaudin rakennukset on jo nähty, joten tällä kertaa ihailtiin musiikkipalatsia eli Palau de la Música Catalana. Kauniin rakennuksen restaurointiin liittyy (jälleen yksi) korruptiojuttu, jossa rakennusliikkeen rahoja meni miljoonittain sosialistipuolueen ja sen jäsenten taskuihin. Oikeudenkäynti alkoi monen vuoden tutkinnan jälkeen juuri pari viikkoa sitten.
Illalla vuorossa oli kabaree-esitys el Molino-teatterissa. Ei se huono ollut, mutta aika perinteinen. Lähes 40-vuotisen diktatuurin jäljet tulevat pikku hiljaa esiin, vaikka päältäpäin yhteiskunta on moderni ja kaikki on sitä samaa henkkamaukkaa, mäkkäriä ja ikeaa kuin missä tahansa muualla. Kulttuurielämä on erityisesti pienemmillä paikkakunnilla aika vaatimatonta. Jos ette ole nähneet (edes turisti-)flamencoa suosittelen kabareen sijaan esim. el Cordobés -tablaon flamencoesitystä. Huom! Katalonialaisten kansantanssi ei ole flamenco vaan sardana.
Ravintoloita on kaupungissa joka lähtöön, mutta yllättäen hyvien löytäminen ei ole helppoa. Kokeiltiin Gracian etiopialaista ravintolaa, joka oli ihan ok. Parempi (Addis Abeba) löytyy Santsin kaupunginosasta, mutta on vähän kaukana kaikesta ja perjantain kaatosateessa kulkuneuvoksi olisi tarvittu vene.
Ravintola, joka ei koskaan petä ja on ylivoimainen suosikki on Ciutat Comtal (tai espanjaksi Ciudad Condal). Menkää sinne, mutta varautukaa odottamaan. Klo 23.30 lauantai-iltanakin ravintolaan oli jonoa. Patatas bravas, kinkku ja mereneläväsalaatti vievät kielen mennessään.
Sanastoa:
Ciutat comtal (”kreivin kaupunki”). Barcelona on tunnettu kreivien kaupunkina. Kreivit hallitsivat Kataloniaa 800-luvulta 1400-luvulle. (huom! Olivat enimmäkseen ranskalaisia).
Quemaco (lausutaan ”kamaku”). Vapaasti suomentaen ”oi ihkua”. Leikkisä nimitys barcelonalaisille, jotka hokevat ihkua viettäessään viikonloppua maaseudun rauhassa. Käyttäessäsi ilmaisua varmistu keskustelukumppanin huumorintajusta etenkin jos on kyse barcelonalaisesta.
Vinkki:
Useat museot ovat sunnuntai-iltapäivisin klo 15 jälkeen ilmaisia ja kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina koko päivän. Katedraaliin ja Santa María del Marin basilikaan pääsee ilmaiseksi ennen klo 13. Sunnuntaisin on messu. Gaudin museot ja Sagrada Familia eivät koskaan ole ilmaisia.
Melkein tropiikissa 